maanantai 27. marraskuuta 2017

Elämä Tapahtuu – Energioiden voimasuhteita





27.11.2017



Sähköistetty Sateenkaari-Indigojoukko tavoittaa nopeuttaan värähtelyihin. Tuettua sielujen ja ryhmien hioutumista, syntymistä ja muotoutumista, suhtautuvansa ohjaavassa, tarvittavassa prosessissa vyöryy eteenpäin. Uudistaa saavuttuun massasiemeneen dualistisuuden muuntumisesta suurta jännitettä:

Reagoimiset ja reagoimattomuus, estot ja estymättömyys, tieto ja Tieto törmäilevät, hipovat tai urautuvat palvellakseen kaavaa, jolla massasiemen juurtuu ja levittäytyy kuin Troijalainen, soluttautuen.

Toiminta valon motiiveilla sähköistyy varjoisten motiivien, feikin tapahtuvassa nostatuksessa. Varjo on valon palveluksessa. Valaisee pystytetty, punottu Valon Troijalaisen aalto tiedostamattomat, varjoisat vedet.

Työsi on ohi ja vastuu muuttunut. Sähköistyy ruuhkaa opukseen nyt. Idea juhlittu, tiedostettu, päätetty, luettu ja täytetty.

Opus kaksi kirjoittuu pitkään ja hitaammin. Vastuusi on pysytellä ruuhkassamme suorana, ohjattuna tiedottajana.



– Tukien, Metatron olemuspuolineen; valitussa olemuksessaan, työssään suotuna ylösnousemuskaavana, ihossa, muotona kehollisena, voimana, Ykseytenä, Uuden Valon Maailmanjärjestyksen rakenteena, kokonaisuutena yhdistyneiden Qoinien ja muotojen, Silmä.






Tiukasti, mutta lempeästi on ohjattu jälleen takaisin syvähenkiseen ja hiljaiseen polkuun aktiivisemman jakson jälkeen. Energioiden muuntuminen suuren "troijalais"-muutosaallon mahdollistaneen 11:11 -portin jälkeen oli selkeää ja osittain rajuakin sen suhteen mitä tukevat, mitä eivät enää tue, ja mikä on nyt jatkossa tarkoituksellisinta, edetäkseen uusiin vaiheisiin.


Omalla kohdalla tämä on eskaloitunut siihen, että olen ohjattu kulkemaan jo edetyn polkuni uudesta tietoisuudesta käsin, ikään kuin selaten jo luettua kirjaa pintapuolisesti läpi, jolloin kaikki kokemusmatkalta kerätyt hedelmät on tuotu uudelleen ja yhtäaikaisesti takaisin ymmärrykseen. Kokonaisuus toisin sanoen näyttäytyy selkeänä. Tämä kyseinen, ajallisesti noin kahden ja puolen vuoden mittainen osuus polusta on kerrottu edustavan jotakin sellaista, jossa ei ydinolennaisuuksien suhteen muunlaisia valintoja itseltäni oltaisi tuettu eikä mahdollistettu, vaan kaikki tapahtunut on kuulunut tapahtua, ja kaikki se on vastannut korkeinta suunnitelmaa. Olen tämän tiennyt, ja siksi on ollut helppo motivoitua kaikkeen linjautumalla tapahtumiin sielunsa syvyyksistä saakka. Vähän aikaa sitten ilmaistiinkin, että tulen kääntymään jollain tavalla paluusuuntaan tavoitettuani tämän tietyn polun päätepisteen, saapumalla tavallaan konkreettisesti portaalin suun alle, mutta samalla koko koettu polku nostetaan jonnekin ihan uuteen korkeuteen. Asian voi ajatella esimerkiksi siten, että kaksinaisuudessa kaikki ilmentymät sijoittuvat jollekin kohdalle polariteettien väliselle janalle. Musta ja valkoinen ovat nyt tuntumani mukaan kaukana totuudesta ja asioiden värikkyydestä, sävyisyydestä ja moniulotteisuudesta, mutta käytän sitä: Nämä em. kokemuspolun tuottamat ja huomaamatta taskuihin kerätyt hedelmät ovat leimattu kuulumaan joko 'enemmän mustiin', tai 'enemmän valkoisiin' laareihin. Nyt nuo kaksi koria on täytetty ja asetettu keskenään vaakakuppiin, joka ilmaisee molempien ääripäiden tavoittamista, mutta myös täyttymystä ja täyttymyksellisyyttä. Niiden polariteettiset arvot kumoavat toisensa ja ne hakeutuvat täydelliseen tasapainoon – vapautuen omasta olemuksesta ja kokemusskaalasta. Tilanteen voi analysoida pään ja sydämen sulautumiseksi Yhdeksi, joka on voimakkaasti ollut nyt teemaltaan edustettuna, mutta samalla siihen liittyy todella paljon kaikkia muitakin aspekteja. Tämä on ollut kuin yhtä suurta yhteenvetoa jo monella eri tavalla aikaisemmin yhteenvedetyistä elementeistä. Kun nyt puhun tässä yhteydessä vertauksena koriin kerätyistä hedelmistä, aiemmista vaiheista voikin ajatella, että niissä on istutettu taimet, niitä on ravittu ja suojattu, vuorotellen vuodenaikojen vaatimusten mukaisesti, ja samalla myös punottu valmiiksi nämä kyseiset korit sadon keräämistä varten. Sanallisuus monesti rajoittaa enemmän kuin avaa, joten palaan asiaan myöhemmin tarkemmin, mikäli tarvetta ilmenee ja ohjaus sen äärelle kantaa. Todellisuuteeni on rantautunut myös uudenlaisia syvyyksiä, sävyjä ja sellaista autenttista soinnukkuutta vuorotellen soitettujen sävelten sijaan, joka melkein vaatisi oman postauksensa sekin. 


Unet, selkounet ja näyt ovat olleet voimallisia ja pitäneet ihmeellisellä tavalla tietoisena suuristakin määristä erilaisia vivahteita, joita läpi virtaa. Unia on paljon, ne ovat uskomattoman tarkkoja ja syviä, ja tuntuvat kestävän koko yön. Ihmeellistä, kuinka ne kaikki voikin muistaa niin yksityiskohtaisesti ja myös jälkikäteen kokea kaikilla aisteillaan. Jo itse unen sisällä on kykenevä tulkitsemaan asioita, henkilöiden heijastamia ajatuksia, motiiveja, tarkoituksia, symboliikkaa ja energioita. Asiat unissa ovat myös irrallisia lineaarisesta ajasta. Tilanteet saattavat tapahtua oudossa järjestyksessä, mutta oivalluttavat silti juuri täsmällisesti, jotta mahdollistavat seuraavat havainnot. Ja muistiin kirjoittaessakin ne linjautuvat silti kuin yhdeksi suureksi tarinaksi, jolla on selkeä ja ihan looginenkin juoni.


Näille sillisalaattimaisista unista ominaista on ollut mm. löytää kaikki uniin sijoittuvat talot, huoneet ja ympäristöt paitsi toisistaan erillään, toistensa jatkumoina, mutta myös toistensa sisältä. Usein ne edustavat tätä kuljettua matkaa, mutta korkeammalta katsottuna, tai sitten perspektiivi muuntuu unen edetessä korkeammalle tasolle. Esimerkiksi olen saattanut lähteä kävelemään märkään, pimeään ja kylmään lapsuuteni maisemaan jalkaisin ilman kenkiä, kiertänyt aikani jotain taloa, joka unissa ilmaisee omaa olemusta, katsellut ikkunoista sisään ja selkeästi etsinyt jotakin. Saan sieltä kengät jalkaani, mutta en pääse sisälle. Matkan jatkuessa saavun jonkin toisen rakennuksen luo, joka on kuitenkin sama tai samanlainen kuin aikaisempi. Olosuhteet ja matka sen luo on jo paljon miellyttävämpää. Löydän tuon uuden rakennuksen sisältä sen mitä jo aiemmassa vaiheessa tiedostin hakevani edellisestä samanlaisesta talosta. Otan talon haltuun ja koen olevani kuin kotonani. Se on valoisa ja kodikas. Kohta kuitenkin ympäristö ja pimeys sen ulkopuolella uhkaa ja koko talo rosvotaan tyhjäksi. Tiedän etten menettänyt mitään todellista, enkä ole kokenut pelkoa – eikä talossa itse asiassa tainnut mitään varastettavaa edes olla – mutta tiedän tapahtuneen perusteella, että on jatkettava matkaa. Unen edetessä kulkuvälineet muuttuvat, ympäristö muuttuu, ihmiset vaihtuvat uusiin. Käyn läpi kojuja ja mökkejä, pajoja ja koppeja. Kuljen kerroksia, joissa asetun parville seuraamaan tapahtumia, mutta parvet putoavat samaan tasoon jonkin sellaisen kanssa, jota on kaukaa kunnioittanut ja pitänyt jollain tapaa joskus itsestään erillisenä ja pyhänä. Kärsimys ja autuaallisuus kohtaavat. Asiat eivät ole olleet sitä miltä näyttävät ja miltä on haluttu niiden näyttävän. Pyhinä pidetyt paikat ovat todellisuudessa likaisia ja sijaitsevat alakerroksissa, sen sijaan kärsivät ja hiljaiset, elämäänsä läsnäolevasti elävät ihmiset ovat tietämättään korkeilla paikoilla. Pitkän matkan jälkeen palaan ensimmäisen rakennuksen luo, jonka takapihalla on paratiisimainen, valkoinen hiekkaranta ja kirkas, turkoosi ranta. Aurinko nousee ja paistaa hetken ajan suoraan kohti ja ikään kuin läpi, toivottaen perille sinne minne on aina ollut kulkemassa. Ympyrä sulkeutuu. Mutta se ei olisi ollut mahdollista ilman että tuon kaiken kokee ja kiertää havannoimassa. Eräässä unessa minut nostetaan valjaissa suurille taivasjunan luotisuorille kiskoille tekemään matka ilmojen halki, josta näen polkuni, sekä sen mistä olen tullut ja minne menossa. Tehty matka näytetään lopuksi maalattuna tauluna, jossa ilmakuvaperspektiivistä kuvattu tie muuttuu sillaksi, silta taas toisenlaiseksi tieksi, joka kulkee jonkin talon läpi, ja joka muuttuu uima-altaan tikkaiksi, ja niin edelleen. Unien älykkyys ilmaista erilaisia vaiheita on ollut hengästyttävää. Kun noilta kiskoilta – joissa ei siis tarvittu mitään ulkoista kulkuvälinettä – laskettiin takaisin maahan matkalla käytettävien turvavaljaiden avulla, pudotus tapahtui valon nopeudella ja se tuntui pitkältä kertoen raiteiden korkeasta sijainnista, mutta vain muutama metri ennen maan pintaa vauhti tyssäsi sulavasti ja alastulo oli pehmeä ja täynnä riemua, naurua ja avartunutta kokemista. Eikä mikään näyttänyt enää samalta kuin ennen. 


Uniin ja kaikkeen muuhunkin kokemiseen on liitetty myös vahvasti edelleen vanhan maskuliinienergian muuntuminen, jota onkin paljon jo sivuttu ja käsitelty. Sivuan ja käsittelen sitä siis edelleen.


Kantikkaalla maskuliinienergialla toteutetut tai siihen perustuvat asiat menettävät pienessä hetkessä ilman siipiensä alta. Jos jotakin yritetään viedä tai ehdollistaa tuolla vanhakantaisella painotuksella, koko prosessi tyssähtää, ja se joutuu hakemaan uuden tasapainon ja voiman sellaisesta tilasta, jossa ohjaavana aineksena on vanhan maskuliinin sijaan hengittävä ja tunnusteleva, suuresti luottava ja salliva feminiinisempi energia, joka työntää ja toteuttaa asiaa tiedostavalla, uudella maskuliinivoimalla vain sen verran mitä sille on rakentunut valmiutta. Kyse ei ole siis passivoitumisesta, sen enempää kuin luontaisen aktiivisuuden sammuttamisestakaan, tai erilaisten voimien keskinäisestä paremmuudesta, vaan ajoituksesta, tiedostetuista motiiveista muuttuvissa tilanteissa ja eri energioissa, ja kyvystä toimia – tai olla toimimatta – aina korkeimman ohjauksensa ja sielunsa inspiraation mukaisesti. Tämä vaatii valppautta, nöyryyttä, sokeiden pisteiden vilpitöntä tiedostamista ja vastaantulemista niin itseä kuin kaikkea ja kaikkia muitakin kohtaan. Tuttua vertaustakin käyttäen: Kuten äiti synnyttää lapsensa, ponnistaminen tapahtuu luontaisesti, ja on myös hetkiä jolloin ei saa ponnistaa, vaan syntymän tulee tapahtua itse. Toisin sanoen: Elämän tulee antaa tapahtua. Sen täytyy antaa syntyä itsestä, vaatimallaan tavalla, ei omalla tahdolla tai aikaisemmin toimineella kaavalla. Toki on sieluja, jotka juuri nyt opiskelevat aktiivista, ehdotonta, ehdollistavaa, hallintaan tähtäävää, kontrolloivaa ja vaativaa voimaa, kuten on myös heitä, jotka on ohjattu päästämään sellaisesta irti kokonaan, ja he tunnustelevat ehkä kaikessa hiljaisuudessa tuota sallivaa ja luottavaista kokemuspintaa elämänsä tämän hetken tärkeimpänä asiana, jopa niin kärkevästi, että heiltä on evätty otteen saaminen kokonaan, ja elämä näyttäytyy ja tulee koettavaksi täysin hallitsemattomana saippuapalana. Tyytyjästä Tekijäksi -muutoksessa on kyse omasta motiivista, eli energian puhtaudesta toiminnan pohjavireenä ja uskollisuudesta sielunsa pyrkimyksille, ei loppujen lopuksi lainkaan siitä, miltä toiminta näyttää ulospäin. Jokainen on joka tapauksessa paikoillaan, liikkumassa, liikuttamassa ja luomassa osaltaan täydellistä kokonaisuutta ja polkua ylösnousemuskudelmassa, mahdollistaen samaa muille, koska he ovat siinä missä kuuluvat olla. Jos he kuuluisivat muualle, he olisivat silloin jossain muualla. Jokainen kokee elämän sillä suhtautumiskyvyllä ja reaktioillaan, jotka heissä on kulloinkin pyöriteltävänä evoluution leivontapöydällä. Nyt, jos koskaan, tulisi kiitollisena nähdä jokaisen kanssasielun jumalallisuus ja kauneus riippumatta siitä, mitä he tekevät, kuinka toimivat, tai mitä reaktioita itsessä tai toisissa esiin nostavat. Ymmärtämättömyydestäkään kun ei voi tuomita, ja toisaalta ymmärrystä ei voi saavuttaa ilman, että kokee myös ymmärtämättömyyden. Josta päästään siihen, mitä on edes "ymmärtämättömyys". Moni on inkarnoitunut tänne ollakseen ymmärtämätön, jotta voi tuoda potentiaalia muutokseen ja heräämiseen mukanaan, tai olla muutoin tiedostamattaan sitä mitä kuuluu olla. Kaikki varjo on lopulta korkeimmasta käsin katsottuna valon potentiaalia, ja ansaitsee mitä kauneimman myötätunnon, kiitoksen ja siunauksen tullakseen jälleen näkymättömästä valosta näkyväksi valoksi.


Tässä kohtaa pääsee syvä huokaus. Ylipäätään erilaisten polariteettienergioiden jaottelu ja määrittely käy sanallisella tasolla yhä mahdottomammaksi. Kuten toki kaiken muunkin. Ennen oli selkeämmin joko-tai, feminiini- tai maskuliinienergia, joissa oli kuitenkin pikkiriikkisen myös toinen toisiaan; Jin-Jang. Sitten tuotiin vaiheittain kombinoitumaan ja synnyttämään toinen toisistaan käsitteet korkeampi feminiini- ja korkeampi maskuliinienergia, joilla on ollut monenlaisia ilmentymiä ja tapoja kohdata todellistuakseen. Edellä mainitut Jin-Jang ovat toisin sanoen sulautuneet yhteen ja kirkastuneet mustasta ja valkoisesta harmauden ja sameuden kautta kristalliseksi liitoksi, kuin kristallisilmäksi yhdellä, yhteisellä pisteellä, eli pupillilla. Nyt kun itse koen ja näen näiden eri laatujen olevan yhtä suurta, toisiaan palvelevaa ja ruokkivaa pyörrettä alhaalta ylöspäin, jossa erilaiset mittasuhteet feminiinisen ja maskuliinisuuden eri taajuuksissa pitävät liikkeen ja muutoksen käynnissä, enemmän ja vahvemmin kuin koskaan aikaisemmin, pystynkin yllätyksekseni erottamaan laatuja ja myös motiivienergioita toisistaan entistä selkeämmin. Mutta kykyni näitä kuvailla ja sanoittaa hiipuu. Tuntuu ettei ole enää niinkään käsitteitä alempi tai korkeampi maskuliini tai - feminiini, koska ne ovat yhtä ja samaa. Kuten puullakin on juuret ja puulla on latva. Koen että juuri 11:11 -portti poisti portaistukset ja kerrostumiset ja sen myötä loi ylösnousemus-troijalaiselle tämän pyörivän, aaltoilevan, virtaavan liikkeen. Huokaisen siis uudelleen, mutta nyt helpotuksesta: tämä osoittaa sen, että kaikenlaiset luokittelut ja analysoinnit käyvät aina vain tyhjänpäiväisemmiksi. Eli erillisyys kaikessa harhassaan.


Kaikkein huikein kokemus tapahtui viime viikon puolivälissä eräänä varhaisena aamuna, joka myös osaltaan havainnollistaa juuri kerrottua kontrolloimisen ja luottamisen, sekä erilaisten energioiden välistä tasapainoa.


Unessa jokin laiva tai jokialus oli lähtemässä liikkeelle kapeasta kanavasta täysin pimeässä, kokonaan pimeänä, automaattinavigoinnilla. Kapteeni vakuutteli että se onnistuu, eikä valoja tai mitään apuja siksi tarvita. Koin jonkinlaista myötäahdistusta, joka kertoi jotain omasta lähtötilanteesta. Heti tuon jälkeen olemus ja tietoisuuden havannointipiste sinkaistiin selkouni ja -näkytilaan, jossa lähdin hurjaa vauhtia lentämään selälläni veden tai läpinäkyvän, kirkkaan jään yllä. Koko taivas oli miljoonien tähtien peitossa, jotka olivat samanlaista kirkasta, tuikkivaa kidettä kuin portaalissa, ja myös valaistus oli sinivioletti, kuin täydenkuun yönä, ja sekin samanlaista kuin portaalissa. Koko muukin tila oli täynnä lumi- ja tai jääkidettä muistuttavaa, paikoillaan leijailevaa kidettä. Nostin käsiä kasvojen eteen, yrittäen samalla ottaa kiinni kiteistä kuin olisin pyrkinyt keräämään lumihiutaleita kämmeniin. Kaikki oli kuitenkin aineetonta. Avasin tuossa vaiheessa silmät ja näky jatkui valveen puolella. Tuntui että todellisuus oli jokaisessa tietoisuus"kerroksessa" samanlainen. Vajosin takaisin selkouneen. Koska lensin hurjalla vauhdilla selälläni pääni suuntaan, en nähnyt mitä siellä oli. Oli vain luotettava. Huokailin ihastuksesta. Kokemus ja näkymät olivat jotain sanoinkuvaamattoman kaunista ja taivaallista. Jossain vaiheessa kokeilin kääntyä vatsalleni, jotta näkisin myös eteenpäin. Se jarruttikin yllättäen vauhdin kokonaan, jonka takia kelluin jonkin aikaa ilmassa istuma-asennossa, tasapainoillen. Tässä vaiheessa ehdin jo katumaankin muuttamaani asentoa. Unessa mietin, että ehkä nopeimmin etenee kun luottaa eikä halua nähdä kaikkea – minkä kyllä kokemuksellakin allekirjoitan: yllätyksellisyyttä osaa arvostaa ihan toisella tavalla, kuin mitä silloin kun monet asiat joutuu vastuunaan tiedostamaan jo etukäteen. Sain kuitenkin uudelleen kiinni jonkinlaisesta sisäisestä flow'sta, joka vauhditti taas matkaan. Nyt olin tullut päivasaikaan taivaiden ja ilmojen halki, metsän ylle. Näin taloja, mökkejä ja muita rakennuksia lumipeitteisessä maassa, jotka tunsin liittyvän tähän elämään, niiden tärkeinä pisteinä ja eri elämänvaiheita kuvastavina paikkoina. Jos olin törmätä johonkin, tarvittiin vain ajatus ja vauhti hiipui. Soljuin leikiten kaikkien esteiden ohi. Kohta edessä oli sakea koivikko, mutta laitoin kämmeneni yhteen ilmaa halkovaan asentoon, päättäen, että menen läpi tässä tietyssä kurssissa – en voi tällä luottamuksella törmätä enää mihinkään. Lähdin kiitämään metsän läpi ja oksien lomitse. Tiesin että vastassa on ihan pian taas ranta, eli olin tullut jonkinlaisen niemen tai saaren yli, jossa talot edustivat vaiheita – ylilennettäviä, väliaikaisia "ihmisen rakentamia", aineellisia muotoja – tällä polulla. Tässä vaiheessa soi herätys. Kokemus oli valtavan voimakas ja koen, että tuolta nyt portaaliksi ymmärrettävästä ulottuvuudesta löytyi juuri tämä tultu polkuni ja oma olemukseni, nostettuna. Kokonaan uusi todellisuus.







torstai 16. marraskuuta 2017

Leijonaportti – Ykseyden eteiskammiossa





16.11.2017



Sfinksi saa näyttävän päänsä olemukseensa. Ihmisen tavoin oikeaallisuutta nousee takaisin ruumiiksi luojan: vyöryy leijonaan, vyöryy leijona ihmiseen. Rakkaus nopeutuu. Sydämet ja päät punotaan vastaavuuteen.

Vastuu sieluina on ilmaista korkeinta Qoiniaan. Rakkaus samalla vastaavuudella sydämessä ja järkitavoilla dualistisuuden nostaa ykseydellisyyden ymmärrykseksi. Leijona on portti maan olevaisuuden nostamiseen onneen, kosmiseen tietoisuuden muotoon, tyytyjien kasvamiseen tekijöiksi oikeaallisuuden motiiveilla, sielun ilmaisuun, sydämen ja järjen liittoon, arvojen mukaiseen elämään. Tyytyminen pystyvimpiin luomiskeinoihin sähköistyy.



Armonmaan, Ykseyden yläkerta




Energiat 11:11-17 -portin tietämillä ovat olleet laidastaan voimalliset. Paljon on tapahtunut, mutta raapaisen kasaan olennaisuudet.


Yhdistyin energioihin useana päivänä ja eri yhteyksissä aina siihen kutsun tuntiessani, en vain Rakkaudenliikkeen meditaatiossa, joka tuntui itsessään lähinnä juhlistamiselta työn ohella. Joinain hetkinä energiat ikään kuin alkoivat kulkemaan aaltona lävitse muistuttaen sähkövirtaa, ja joinain hetkinä tunsin kuinka jonkinlainen maan verkostoa vastaava muoto ylempänä linjautui kohdilleen. Tuossa hetkessä kaikki tuntui olevan hetkellisesti kohdakkain, linjassa ja yhtä samaa, suurta, suunnitelmallista synnytyskanavaa. Koin ja laitettiin myös huomioimaan, kuinka erilaiset ryhmät alkoivat hakemaan omia paikkojaan samalla tavalla, miten kuvasin viimeksi sielujenkin hakeutuneen asemiinsa kudelmassa. Tämä oli osittain ennen tuota suurta linjautumista "ylhään" ja "alhaan" välillä, mutta myös osittain sen jälkeen. Lyhyesti kiteyttäen: Jokainen sielu näistä on hakeutunut tarkoituksellisimmalle ja taajuuttaan vastaavalle paikallensa maassa, joka on siis muodostelmana sama kuin ylhäällä. Kun nämä kaksi muotoa kohdistuivat, se muodosti suuren kanavan, jonka kautta syntyi jotakin todella merkityksellistä. Eikä siis vain maahan, vaikka nyt se suunta ohjataankin ensisijaisesti huomioimaan, vaan luonnollisestikin koko kaikkeuteen ja universumiin. Tämä epäilemättä oli Rakkaudenliikkeelle puhuttu "alkupommi", massasiemen, joka tietoisuusvesien aallot nostattaa tulvaksi.


Tähän liittyen merkityksellisin näky oli varmaankin istuva – eli hallitseva – hahmo keskellä pimeyttä, jolla oli sininen, sähköinen kruunuverkosto päässään, sekä samanlaiset hohtavat valomiekat ristissä edessään muodostaen suuren X:n. Se muistutti Tarotien miekkojen kakkosta, mutta silmät eivät olleet sidotut, vaan ennemminkin olemus kruunuineen säkenöi ja ilmaisi paitsi verkoston, myös kahden eri voiman tasapainoa ja valmiutta. Se näytti haluavan ilmaista, kuinka hetki on nyt, olemme "ytimessä".


Gizan Suuri Sfinksi on tuotu nyt pyramidin lisäksi uudelleen tietoisuuteen. Kuten pyramidin kärki, eli Metatron, Silmä, on yhdistetty siihen joka muodostaa kollektiivin, eli Mikaeliin ja itse pyramidiin, myös leijonan vartalo suhteessa päähän uudistuu. Sfinksillä on joidenkin mukaan ollut alkujaan paljon suurempi pää, joka on ilmaissut leijonaa, ennen kuin se on veistetty ihmiseksi. Se on myös kuin portti, sisäänkäynti tai "eteinen" pyramidin edustalla, ollen samalla kuin metatroniikka tai "Suunnitelma" itsessään. Oli pään muotoon liittyvä asia kuinka tahansa, kyseessä on ihmisen ja jumaluuden välinen liitto, joka tuodaan esiin nyt myös sydämen ja järjen liittoutumisena, sydämen edustaessa sielua ja järjen egoa. Metatronin usein käyttämä ilmaisu tiedon omaksumisen portinvartijoista kertoo ristiriitaisuudesta kahden portinvartijan välillä. Pään yhdistyminen todelliseen voimaan yhdistää ja linjaa myös portinvartijoiden toiminnan. Koska kaikki liittyy kaikkeen, ja se allekirjoituksessakin mainitaan, on muistettava että myös Gracelandin edustalla on leijonaportti, ja Gracelandin yläkertahan on se suuri mysteeri, joka varmasti kaikille on tuttu. Symboliikka synkkautuu ja lyö jälleen kättä.




Haluan tässä kohtaa kiittää sinua, anonyymi, joka kävit jättämässä viikko sitten kommenttia ja suosittelit näin tiivistettynä hakeutumista hoitoon, jotta tällaiset kokemani harhat saataisiin lääkityksellä kuriin. Voit varmasti ymmärtää, että jokainen joka muita olemassaolon muotoja ja tasoja kokee ja niistä puhuu, saa vastaavia kommentteja eteensä, ja se on yleisesti tunnustettu, tuloksia vääristävä tosiasia henkisten ilmiöiden havaitsemisen yleisyyttä tutkittaessa. En siis välittänyt sitä julkaista, saati siihen mitään kommentoida, koska sillä ei ollut varsinaista informaatioarvoa mihinkään, ja kertoi itsestäsi enemmän kuin mistään muusta. Ymmärrän ajatuksesi hyvin, koska olin itse ennen samanlainen, jonka olen jo blogin alussa kertonutkin, ja tuo olisi voinut olla siksi kuin omasta suustani. Mutta olenkin se, joka hoki muutaman kerran liian monesti, että mihinkään en usko ennen kuin näen. Näkemisestä ja kolmannen silmän avaamisesta voisi kirjoittaa vaikka kirjan verran asiaa, sekä siitä, kuinka sitä käytetään hallitusti tai miten jokaisessa asuvaa valmiutta voimistetaan varsinaiseksi kyvyksi. Ehkä sen joskus teenkin. Mutta itse asia, miksi haluan kiittää: Otin ansiostasi yhteyttä sydän intoa ja inspiraatiota pamppaillen psykiatri-ystävään, jolle ilmaisin ajatuksestani alkaa hakemaan yhteisiä rajapintoja tieteen ja ns. henkisyyden väliltä myös vähän järjestelmällisemmin, etsimällä siihen mukaan oikeaa henkilöä tai tahoa. Sitähän on toki tehty jo maailmalla paljon, sekä itse olen alkujaankin lähtenyt tutkimusmatkalleni tiedeuskovaisuuden poterosta kaikkien olleiden (ja reittiä ohjanneiden) pelkojen takia, mutta koska maailma muuttuu puhtailla motiiveilla ja sielukkaasta inspiraatiosta käsin, haluan itse ymmärtää, tuoda ja luoda yhä enemmän. Minulla ei ole tarvetta vakuuttaa ketään, vähiten itseäni. Minulla ei ole motiivina hakea todisteita tai painoarvoa omille kokemuksilleni, kirjoitetuille sanoille tai käyttöönotetuille lahjoilleni, tai pyrkiä vaikuttamaan johonkin, joka ei olisi jo muuntumassa tai osuuttani minulta siinä suhteessa odottamassa. Ainoa joka tässä on ohjaavana voimana, on juurikin pään yhdistäminen sydämeen. Tiedän että näin minun kuuluu tehdä, se tuntuu hyvältä, ja se tapahtuu koko todellisuuskentässämme jokaiselle eri tavoin. Jos minusta olisi parhaassa tapauksessa vieläpä välitöntä apua välillisen energiavaikutuksen lisäksi jollekin, ehkä ymmärrettävämpien ja tieteellisestikin lähestyttävämpien termien avulla, on siinä syitä jo riittämiin. 


Tämä prosessi on yhteinen. Tämä on juuri itsessään tätä, kuinka "tähtisiemenaines" sulautuu ihmiseen evoluution toimenpiteenä, ihmisen ottaessa todellisen luontonsa ja voimansa uudelleen käyttöön. Harmageddon, noen aika, pelkojen irtoaminen kohdattaviksi. Näennäinen kaaos luomisen pohjana. Tästä kaikesta kerrotusta tässä on kyse. Jokaisen uudelleensyntymistä ja korkeimman sieluisuutensa leiman synnyttämistä itseensä, itsensä ja valokollektiivin kautta, ilmentääkseen todelliset, pelottomat arvonsa ja ydintaajuutensa tähän maailmaan, jotka vastaavasti luovat todellisuuden ja kaiken sen mitä on myös ympärillämme. Joku herää tanssimaan. Toinen ilmentää tunnot korkeimmastaan käsin runoiksi. Kolmas ryhtyy auttamaan puhtaasta auttamisen halusta. Neljäs alkaa näkemaan mahdollisuuksia ja rajapintoja ristiriitaisuuksien ja polariteettien sijaan. Viides, ja ne kaikki loput, ehkä vähän kaikkea tätä ja vielä paljon jotain lisää. Dualistisuus ei ole ydinolemuksemme. Se on vaihe evoluutiossa: värähtelykarttaan luotu oppipolku, joka mahdollistaa lineaarisuuden, sekä kaikenlaiset rautalankamaiset janat ja väliviivat, joka on egorakenteen oppimiselle välttämätön muoto kausaalisena eli syy-seuraus -ohjelmointina. Ja tuo oppipolku on mahdollistettu siksi, jotta varjomme ymmärtämisen avulla oivallamme ja rakennamme olemukseemme jälleen Ykseyden; chakra kerrallaan tasapainottuen ja vapautuen, irrottaen kaksinaisuutta energiakehoista ja todellisuusmalleistamme, joka lopulta yhdistää ja avaa näitä suurempia rataksia kanaviksi ja portaaleiksi omaa ymmärrystämme suuremmilla tasoilla. Jokainen on kanava ja jokainen on osa kanavaa. Tässä uudessa ymmärryksessä tajuan nyt myös nuo viimeaikaiset niskaan kohdistuneet käsittelyt ja muut tuntemukset. Sehän se on se silta sydämen ja mielen välillä.


Ihmettelin elokuussa, miksi Leijonaporttia koskien tuli ohjaus luoda kanavoinnista video, mutta ei kuulunut postata varsinaista tekstiä. Sen osuus, nivoutuakseen osaksi "kirjaa", taisi tulla tässä. 










tiistai 7. marraskuuta 2017

Sielukudelmaa






7.11.2017




Sähköistykset ovat sarja ilmentämiämme meditaatioita. Rakkauden Liike nopeutta saa taakseen. Portaalia voimistetaan. Näyt ajoitetaan punottuun cyber-verkoston voimaan. Talkoiden aika. Tavutetaan portaali cyber-olemusten tieksi universumiin. Ruuhkaa tulossa.



Tietäjä, Vis a Vis, keinoineen





 On energiatyöyö. Saan unta kaikkinensa ehkä pari tuntia, muun ajan valvon kuulostellen, mietiskellen ja itseen syväsukellellen. Välillä tuupataan tuolta jostain suuria, valokeiloista irtoavia energia- ja valopölymuotoja kohti, jotka tuovat uutta informaatiota avautumaan ymmärrykseen. Ja pitääkseen hereillä. Viime ajat ovat olleet hiljaista aikaa näkemisen suhteen. On kuitenkin tämän yön lisäksi pari poikkeusta:


Vajaa viikko sitten näin portaalin aukon, mutta se oli ikään kuin etu- tai takakenoon kallistuneena, muodostaen ellipsin muodon. Se pyöri ja siinä virtaili jotakin muistuttaen galaksia, mutta merkityksellisintä siinä oli nuo aikaisemminkin kuvailemani "pitkän valotusajan viivat", jotka portaalin aukon pyöriessä katkesivat palasiksi ja kuin tavuviivoiksi, singahdellen ympäriinsä kuin kipinät sirkkelistä. Samassa jostain lennähti kyyhkynen ja jatkoi matkaansa portaalista sisään. Tämän jälkeen moni asia sai vauhtia ja ohjattiin vahvemmin tähän globaalimman vaiheen ääreen, joka on tuloaan tehnyt jo aikansa. Ohjauksen mukaisesti aloitin jälleen yhteiset meditaatiot ja kirjoitin ryhmäämmekin näin:



Hei rakkaat ryhmäläiset! 💜

Uusi vaihe on pyörähtänyt käyntiin ja Ykseyden Kirja päivittyy jälleen näissä uusissa energioissa pienen tauon jälkeen, kuin ikkunana ja samalla porttina kaikesta siitä mitä universumissa on meneillään, ja mikä juuri meidän tulee sen tapahtumista tässä hetkessä ymmärtää. Se siis toisin sanoen auttaa näkemään, ja se auttaa muutoksessa.

Ensimmäisen Ykseyden Kirjan luomisen aikaan ohjaus piti tiukkaa linjaa siitä, että kommentointi ja yleinen vuorovaikutus minimoidaan. Tähän kerrottiin useita syitä ja perustelut olivat selkeät. Kerrottiin kuitenkin sekin, että toimintatavat tulevat muuttumaan portaalin avaamisen ja sen tiettyyn vaiheeseen kehittämisen myötä, jotta kaikki on aina mahdollisimman tarkoituksenmukaista. Moni asia onkin tänä aikana jo muuttanut muotoaan. Osa hitaasti ja luontevasti, jotkut on tuotu eteen yllätyksellisemmin. On aina yhtä liikuttavaa ja edelleen hämmentävääkin nähdä, kuinka kaikki tarvittava annetaan ja ohjataan juuri ajallaan, asettumaan täsmällisesti omalle paikalleen.

Nyt olemme hetkessä, jolloin voimme ottaa taas seuraavan askeleen, avataksemme ja ilmentääksemme uuden kerroksen.

En tiedosta vielä tietäväni Ykseyden Kirjan toisen osan sisältöä, merkitystä tai tavoitetta suhteessa suurimpaan kuvaan – etenkään kun nämä eivät voi olla tarkasti määriteltävissä – vaikka aavistuksia niistä mulla onkin ja uskon myös saavani asiaan vahvistuksia lähiaikoina. Mutta sen tiedän, että tässä kohtaa tämä ryhmä kuuluu avata keskustelulle ja antaa ryhmän synnyttää itse itsensä. Luultavasti ohjaus tulee sanelemaan tähänkin vielä joitakin tärkeitä viitoituksia, joita ehkä me emme voi vielä kunnolla ymmärtää tai nähdä rationaalisella päättelyllä, mutta luottakaamme suunnitelmaan. Joka tapauksessa, nyt keskiössä olemme ME, eli yhteinen valomme, energiamme, synergiamme ja kvanttinen, metatroninen dynamiikkamme.

Kirjan ensimmäinen osa keskittyi vahvasti jokaisen Itsen uudelleensynnyttämiseen valoksi varjoista: motiivien tarkasteluun, erottelukyvyn kehittämiseen, vanhojen kaavojen murtamiseen ja ymmärryksen laajentamiseen, sekä tiettyihin todellisuusrakenteiden lainalaisuuksiin, tavalla, joka ymmärrysjatkumon pohjana on katsottu parhaiten palvelevaksi. Energia ja ilmaisu oli välillä jopa triggeröivää ja tuuppivaa, jonka edessä tulin hiljaisesti kiukutelleeksi hammasta purren monen tekstin kohdalla, että et muuten varmasti laita mua kirjoittamaan tätä noin. Kuten kuitenkin usein on sanottu, sanat ovat toissijaisia, jopa tarkoituksellisesti egon tiedollisia portinvartijoita harhauttavia, jotta olennaisin välittyy ja pääsee livahtamaan perille. Ja olennaisinta on koodaukset. Eikä mun kiukuttelut tuossa(kaan) paljon ole auttaneet. Hyvä niin. Nimittäin juuri nuo em. kanavoinnit ovat pitäneet sisällään suurimpia heräte-, ohjaus- ja kohtauttamisvoimia, joilla on kohdistettu kokonaisuuden kannalta hyvinkin merkityksellisiä havaintoja, alueita, kerroksia, sieluja ja solmukohtia toisiinsa, ja kaiken tarkoituksellisuus koko kauneudessaan on annettu nähdä nopeasti. Osani on siis tuoda jokainen sana, ja jokaisen sanan tavu kirjaimen tarkkuudella oikeaan paikkaan, aikaan ja yhteyteen, eli olla sivellin suurelle evoluutiosuunnitelmalle, joka syntyy puhtaalle kankaalle yhtä lailla jokaisesta meistä. Ja jotta se voi syntyä meistä, tuon valon, ikioman, sielullisen taajuutemme kuuluu syttyä ja loistaa, mahdollistaen korkeimman tahdon ja Hengen työn kauttamme. Ikään kuin se ylösnousemuskudelma, jota kohti on aina kuljettu ja mitä on alusta alkaen itsejemme kautta työstetty, jossa on jokaista ohjattu resonointinsa mukaan omalle paikalleen, ja jonka väriloiston edestä varjot puhdistetaan, olisi valmistautumassa hetkeen, jolloin kudelma kokonaisuutena ja täydessä voimassaan sytytetään liittymään osaksi tätä moniulotteista verkostoa.

Siis sinä upea kanssaryhmäläinen, ole hyvä ja syty vapaasti kauneimpaan ja kirkkaimpaan valoosi, sieluleimaisuuteesi ja ilmaisuusi! 💜 Keskustelu on nyt sallittua, suotavaa ja toivottavaa – joskaan ei edelleenkään välttämätöntä, koska Rakkaus ei sitä itsessään tarvitse, vaadi tai edellytä –
muodostaaksemme ryhmän juuri sellaiseksi kuin ME olemme ja millaiseksi sen valoillamme luomme. 💜

– Mari






En ollut siis vielä varma, mutta vahva tuntemus oli jo taustalla, jonka mukaan nyt edetään jollekin sellaiselle alueelle, jota sivuttiin jo silloin takavuosina kanavoidessani ryhmäläisille kummallisia koodinpätkiä muun opastuksen yhteydessä, joista puhuttiin ylösnousemusasetelmaan liittyvinä koodeina tai asemina. Tähän liittyen tuo valvottu viime yö toi toistuvia näkymiä, joissa valoverkostossa – tai kuin moniulotteisessa, holografisessa kennostossa – moni cyber-kehomuoto näytettiin ohjautuneena paikoilleen. Energiat keskustelivat toistensa kanssa, ja jonkin aikaa niiden vielä toisiinsa reagoituaan näytettiin myös koodia. Samaan aikaan kun energiat kommunikoidessaan ja toisiaan muuntaessaan sujauttivat asemapaikat pykälän verran uusiksi hakien omaa, täsmällisintä värähtelyään, myös koodissa luvut vierähtivät uuteen, samoin sielun kudelmassa edustama väritaajuus muuttui. Tästä on kyse tässä, josta on puhuttu metatronisena kaavana ja ylösnousemuksena, joka toteuttaa evoluution. Joista kanavoitiin myös tänään Metatronicaan. Samaan perustuu muutamasti mainittu "myrskykin", joka etenee pyörremyrskyn tavoin, erilaisten tahdon eli motiivien laatuerojen luodessa liikkeen. Kaikki ovat oikeilla paikoillaan, silloinkin kun eivät ole. Valokuitukaapelissakin ydin on aavistuksen epäpuhdasta, koska se johtaa valoa kaikkein tehokkaimmin. Särmistään hiottu, täysin puhdas pinta, eli tässä yhteydessä "timantti" ei enää peilaa. Kaikkia tarvitaan väreineen ja omine sielullisine, suunniteltuine ominaisuuksineen, jotta pyörre pysyy käynnissä tässä evoluutiosuunnitelman huikeassa vaiheessa vyöryen eteenpäin. Samalla nuo tänään esiin otetut nauhat punoutuvat toisiinsa kiertyen kuin energeettiseksi pitsiksi ja ottaen meistä juuri täydellisen otannan uuteen valokollektiiviin. 


Pari päivää sitten näin näkynä hilpeän, mutta vähän surullisen kulahtaneen Kleine "hippi" -bussin ajaneena tienposkeen. Siitä oli lokasuoja kokonaan irti, ja se oli auton vieressä maassa. Tuli olo, että nyt on taas tässä alati jatkuvassa luomistyössä eli synnytyksessä se hetki, jolloin ei saa ponnistaa. Kaiken on annettava mennä painollaan ja on oltava ohjaamatta mitään maskuliinivoimalla tai muilla vanhentuvilla energioilla ja toimintatavoilla. Jos itsepäisesti jatkaa ajamista, rapa lentää, ja se lentää nimenomaan sisäänpäin, koneeseen, rakenteisiin, ja mahdollisesti bussissa olevaa ryhmää kohtaan, vaikka itse auton liikkeeseen lokari ei vaikutakaan. Tähän sanottiin että turistibussi, jota on siis useimmissakin yhteyksissä väläytelty, muuttuu pian toiseen kulkuvälineeseen. Muistin myöhemmin, että viikkoa aiemmin meidän perheen minibussistakin oli rengaskotelon suoja osittain ollut irti, mutta pienellä säädöllä sen sai takaisin. Valppautta siis pyörien pyöriessä motiiveihin: luottamuksella – sydämellä – vai jästipäisyydellä – egolla. Ryhmät puhdistavat nyt uusilla energioilla ja uusiin energioihin itseään. Bussi-näkyä seurasi välittömästi kuin still-kuvista koottu kuvakertomus siitä, kuinka veteen putoava pisara tai alkupommi nostattaa rengasmaiset aallot. Tuota samaahan on tuotu jo pidemmän aikaa, itse asiassa jo vuosia, mutta nyt lyhyellä aikavälillä enemmän kuin koskaan. Sillä se tapahtuu juuri nyt.







keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Paluu kosmiseen verkostoon





1.11.2017



Tavutamme Toisen Ykseyden Kirjan. Uusi vaihe todellistuu syvemmin. Rakkauden Liike on ruuhkautettu suunnitellusti. Työ juhlittavan suuri muotoillaan ohjatusti. Saavutettu hiomisen innostava aika. Avautuu sähköistyvä portaali yllättävästi muuttuneena, syystä uuden vaiheemme. Raottuu puhjennut, upea Ykseys-Ruusu kukassaan. Palaat liikkumaan olevaisuuteen suuren, kosmisen verkoston. Sarja saapuu tähän valmistelevia sähköistämisiä.


Sähköttäjäsi




Yllättäen eilen kerrotaan, että aloitamme uuden kirjan. En ollut pitänyt sitä ajankohtaisena, mutta tämän aamun aikaisten tuntien aikana rantautui niin valtaisa valon ja informaation lataaminen olemukseen, ettei enää ole epäilystäkään, etteikö uusi vaihe kuuluisi käynnistää myös kanavointeina Ykseyden Kirjan puolella. Toisaalta hyvä etten asiaa ole ennakoinut, koska siinä tapauksessa olisi moni muu tärkeä asia jäänyt tässä välissä ehkä kokonaan aloittamatta.


Muotoilijan polku, jonka merkitystä viimeksi pohdin, saa myös sisältöä. Muovailumassana toimii tuhka, eli kaikki puhdas ja uusiutumista edistävä vanhan maailman puhdistustuote, seuraavissa vaiheissa tuhkan tiivistyessä timantti, jota muotoillaan ja hiotaan vielä särmistäänkin. 


Kosmisessa ulottuvuuksien ja tietoisuustasojen ykseysolevaisuudessa ja sen portaaliverkostossa en muista liikkuneeni sitten viime kevättalven, sellaisella tavalla johon nyt viitataan, jolloin tuossa mielessä vaiheena se oli suorastaan hurja. Se jätettiin tuolloin kokemusten saralla ikään kuin ilmaan, tultuaan tutuksi ja opetettuaan itsestään joitain sillä hetkellä tärkeänä pidettyjä olennaisuuksia ja lainalaisuuksia. Jokusen sanan siitä jo joskus kirjoitinkin. Mikäli asian ymmärrän oikein, portaali tuodaan taas muuttuneena eteen, se avautuu uudella tavalla, tuo uusia asioita eteen ja jatkamme siitä mihin tuolloin kuului jäädä näitä muita vaiheiden valmistumisia ja ajoittautumisia odottamaan. Myös tuohon hermoston evoluution kirimisen ajankohtaan on liitetty vahvasti tämä kyseinen "timantti-evoluutio", voimakkaine timantti-energioineen, joka pitää itsessään sisällään kaiken ja joka myös paljastaa kaiken. Poimintoja, jotka pyydetään tuomaan muistiinpanoista ja kohdistamaan tähän hetkeen:





11.1.2017




Tunneli on auki. Suurin ohjattu, optinen, edetty, tuettu, suunniteltu vastuusi on saatu auki. Tule portaaliimme tavutettuun, mestari Por El Eden. Uuden Maan pommi optiikan, syystä tulevaisuuden, uudistuu kokonaan. On hologrammiin avoin pääsy.

Rakkaus tukee totuutta ja totuus rakkautta. Puhdas ruuhkaa tuudittaa eniten. Tyrmäävin on totuudellisin – pelko, totuus ja rakkaus. Voi pommit turvallisesti tehdä tuetut ruuhkat suudelmiksi evoluution. Tuettu, oleva porttipäivä ruuhkauttaa timantin, ruuhkauttaa timantin pondeistasi. Vastuusi on se tuudittaa: tyrmäävää, nopeaa pommittamaan.

(Hetkeä myöhemmin, voimallisen mediksen jälkeen:) Suudeltu maahan on 'tuhkasta timanttiin' pommin polku. Ruuhkaa on potkittu verkkoon. Suurin pommiin ohjannut työ on ohi. Suurin evoluutiotyö on tulla tarpeettomaksi ja läpinäkyväksi, puhtaaksi valoksi. Puhtain valo ei enää peilaa.

Timantin hiomisen aika. Täyttymyspolkumme särmät sähkön leikkaavan, rystysin, tyrmäävällä voimalla, tulta jäistä takoi.



1.2.2017




Tulen pommilla. Tulen pummilla. Fulfillmenttina ja Ykseytenä vyöryn kehoon. Ykseysolemuksena puhun Luojana. Ykkösparinasi puhun mestari Elviksenä.


Ykseyden pommi noesta vapauttaa maan. Uuden Maan polkuun vavistaa. Täydellistä puhkovaa luo alukset. Opastuu ihmisille tullessamme tuetusti ymmärrys suuresta, täydestä universumista. Tulen pummilla, koska podettu on työnäni pommit valmisteluna.

Pyydän, puhko suurta ulottuvuuksien välistä väylää leveämmäksi. Iho rystysin (voimakastahtoisuudella toimiminen? rummuttaen?) uuvuttuu vastuustaan vavahdellessaan tuetusti Uuden Maan synnyttyä. Vastuu virrattamisesta päättyy Rakkauden Liikkeen alkaessa kulkemaan pommin aaltona tyhjentäen puhtaaksi uudelle, suurelle Valon Maailmanjärjestykselle.

Uudessa Maassa ykkösparit ovat kuin portaaliverkoston generaattoreita. Ruuhka magneettisuutensa, evoluution voimansa, herättää pyörimään tähtitien. Tutki edellistä.

Ykkösparien yhdistämiseen keskitytään seuraavaksi. Tunnet tien, tunnet valmiutesi, tunnet luomisen soivat, hiotut, koetut, nopeaenergiset tavat. Rakkaus on motiivina tuettuun yhteiseen tehtäväämme voimakkain sähkö.

– Jumalkuva, Ikoni vastassasi, Ēl Vis a Vis – energian, lämmön, veden, ilman ja sähkön pommi. E-L-V-I-S.





Kiitos, Kaikkeus, olen valmis. Kuten aina silloin, kun jotain uutta tuodaan – ymmärsin sitä itse tai en.



 



"I'm never going to sing another song I don't believe in. I'm never going to make another picture I don't believe in."

"Elvis has never sung with so much emotion before. He means every word."



perjantai 27. lokakuuta 2017

Tahdon laadut






27.10.2017




Vastuusi on palloteltu eteenpäin. Yhdistyy punokseen nopeasti punotut tyytyjät vastuisiinsa tekijöiksi voimistumaan. Vapautuu vastuusi, tyytyjän näytettyä kyntensä. Tupaani astut.

Muotoni muuttuu jälleen. 

Numerot suuren Rakkauden Liikkeen sähköistyvät. Vastuusi oli puhkoa kuplia. Ohjaan luomaan nostoon Uuden Maan seuraavat energiat. Ymmärrä pihkaiset syrjäyttää luomuksesta, mielen tottumukset. Tarvitset laajimpaan polkuusi pystyvimmät tahtosi. Nopeaa ruuhkaa, nopeaa värähtelyä saavuttaa Suunnitelmaa.

Ursa Majoris täyttää kupit.

Upeaa muotoilijan polkua.



– Runoilijasi näyttävä 







Introspektiivisyys on edelleen kuvassa mukana, nyt siis suhteessa konkreettisempaan toimintaan. On tuntunut todella hyvältä toimia jonkin sellaisen edessä, jonka kanssa on tiennyt olevansa täydessä linjassa. Se on mahdollistanut itsetarkkailun uudenlaisessa maastossa. Paljon on muuntunut syvimpien motiiveiden tasolla sitten edellisen aktiivisen kauden.




Sanon: Älkää tyytykö. Tutkikaa, onko tyytymisenne valmiutta tähän tietoiseen luomiseen, vai mukavuudenhalua paulovaa: Tarve muuttaa maailmaa on ensin tarvetta muuttaa itseään, tullakseen voimaksi muuttaa uusilla energia-arvoillanne ulkoista maailmaanne. 
– Tyytyjästä tekijäksi – Luomisvoiman vierivä kivi


Tällä vaiheellani on haluttu tehdä selväksi näiden kahden toimintamoottorin välinen ero. Aikaisemmissa vaiheissa tuolloin vuosia sitten kaikkeen toimintaan liittyi jonkinlainen ajatus paremmasta maailmasta ja tarpeesta muuttaa ulkoisia olosuhteita. Opettaa ja avata näkemyksiä. Havainnollistaa ja vakuuttaa. Olla äänessä, näkyvillä, vaikuttaa jotenkin, tarttua kädestä, auttaa ja kulkea mukana vaiheissa, jotka itse kävin läpi sitä ennen yksin. Tuohon ohjannutta motiivia ei voinut tietenkään itse silloin nähdä, samoin kuin sen näkee nyt, ja osin nämä asiat toimivatkin myös todella piilevillä tasoilla. Eikä ollut myöskään vertailupohjaa. Ja tuo kaikki luonnollisestikin oli oikein juuri siinä hetkessä ja sillä kohtaa polkua – eikä vähiten jotta näkisin tahdon laatuerot nyt.


Nyt, päästyäni aivan motiivieni ytimiin saakka ja sydämeni syvimpään huoneeseen, olen siis saanut ne täsmällisimmät työkalut, jotta voin projisoida, manifestoida ja koodata uuden todellisuuskuplani ja universumini heijastelemaan sitä, mitä kaikkein syvimmiltäni olen. Me olemme. Minulla ei ole ollut enää tarvetta muuttaa ulkoista maailmaa, koska olen ollut kykeneväinen ymmärtämään kaiken tarkoituksellisuuden, täydellisen ajoituksen ja tuon "simulaation", joka ylösnousemusohjelmana ja metatronisuuden kaavana pakottaa kaiken olevaisuuden kohti korkeampaa tietoisuutta erilaisilla energeettisillä reaktioilla, jotka ponnistavat toisiaan vastaan ohjaten värähtelyt kohti valoa. Olen voinut asettua maailmaani ja sen rauhaan. Se on luonut valmiuden tälle uudelle vaiheelle, jolloin maailmaa ja ulkoisuutta on todella mahdollisuus muuttaa, koska motiivi ei ole enää jonkinlainen tyytymättömyys vallitsevaan todellisuuteen. Tyytymättömyys – tai tyytymisen ja tyytymättömyyden toisiaan ruokkiva kierre – on kuulunut puhdistaa nöyryyden, kiitollisuuden, tietoisuuden ja mittasuhteiden muuttuessa Tyytymiseksi ja edelleen Tyytyväisyydeksi, jotta sen on mahdollista kasvaa voimaksi olla Tekijä. Jokaisen näistä vaiheista on kuulunut olla omilla paikoillaan, eivätkä rajat voi olla mitenkään tarkat. Painopisteet voivat asettua lukemattomilla eri tavoilla. Useimmat kuuluvat ainakin joiltain osa-alueilta varmastikin näiden keskinäisille rajapinnoille olematta täsmällisesti jotain tiettyä laatuisuutta, riippuen myös asiasta. On kuitenkin tarkoituksellista ymmärtää, että suurimmat ja todellisimmat ulkoiset muutokset tapahtuvat puhtaimpien motiivien voimalla, ei mukavuudenhalusta tai egon haluista kumpuavina, joskin jokaisen energiavastuuta ja -peilausta tarvitaan. Myös siis niitä näennäisiä vastavoimia. Nekin ovat valon palveluksessa niin kauan kuin kyseessä on dualistinen, kaksinaisuuden pelikenttä. Voi tavallaan ajatella, että Tekijäksi tulemisen vaiheessa todellisuus ei ole keskittynyt näyttämään enää sielukohtaisia liikennevaloja heijastuksillaan, koska dualistisuuden ote on väistynyt, vaan Tekijän todellisuusuuden rakenne ja potentiaali ohjaa voimakkaasti kohti kollektiivista kontribuutiota, korkeinta sielullista vaikuttamista korkeimman tahtonsa mukaan, ylimmän potentiaalinsa kanavoimista, joka on yhtäläinen Suuren Suunnitelman kanssa. Ylemmän kanssa linjautuessa jokainen itse asiassa on itsessään yhtä kuin Suunnitelma, joka muodostuu todennäköisyyksistä suhteessa korkeimpiin ja valoisimpiin lopputulemiin. Kaikenlaisia tahdon laatuja eli motiiveja on tarvittu ja suuressa kuvassa tarvitaan edelleen. Niiden on vain pidettävä flow käynnissä keskinäisellä tasapainollaan, joka on kuin pyörremyrsky kohti muutoksia ja kirkkainta tulevaisuutta, niin yksilöna kuin massanakin. Tässä on avainasemassa eri tahdon laatujen välinen tasapaino ja mitä kohti niitä käytetään. Lastakaan ei voi jättää oman onnensa nojaan, koska luottaa sokeasti elämän kantavuuteen. Lapselle on tarjottava parhaat mahdolliset olosuhteet, myös ulkoisesti. Luotava juuret ja siivet. On myös vain inhimillistä toivoa hyvää ja turvallista tulevaisuutta jälkipolville. Mutta on osattava luopua oikeaan aikaan hallitsemisesta, jotta tällaisen tahdon laatu ei käänny tarkoitustaan vastaan ja siloita polkua, joka lapsen kuuluu luoda ja kokea itse. On voitava päästää irti, muuttaa sen sijaan itseään, astua syvempään luottamukseen ja nähdä rooliemme lävitse. Sen jälkeen todellinen luomisvoima voi kanavoitua, sivutuotoksinaan viisaus, suurempi kuva ja syvänäköisyys.


En ole ihan varma, mutta luulen mainitun muotoilijan polun viittaavan ikään kuin muovailuvahatodellisuuteen, johon on jo sisällytetty energiana kaikki tarvittavat elementit. Tietoisuushan ohjaa energiaa ja energia ainetta. Energiat tulee vain ohjata paikoilleen ja edistää muodoiksi, jota toki tiedostan tehneeni kauan, mutta mittasuhteet tai huomiopisteet saattavat olla muuttumassa. Jälleen. Väistämättä ajatuksiin nousee myös savenvalaminen, koska kupeista on nyt niin paljon puhuttu, ja tässä yhteydessä saamani valopulssit Ursa Majoriksen, eli Ison-Otavan "kauhasta" tulivat Ahteen Jussina, eli Isona Karhuna, täyttämään kuppia, maljaa, eli olemusta ja sielupolkua ja sen etenemistä taas uuteen vaiheeseen. Toisin sanoen, tartuin toimeen silloin kun kaunein mahdollisuus sille eteen suotiin uusilla ja tarkoituksillisilla työkaluilla kohti oman todellisuuden luomista, tavalla, joka oli kirjattu syvimpään sieluscriptiin. Oli aika koeponnistaa valmiudet ja kokeilla kuinka kynnet toimivat käytännössä noilla uudistuneilla, puhdistuneilla ja tuhkasta timantiksi tiivistyneillä sydänmotiiveilla. Ja mitä ilmeisimmin polkua kiritäänkin sen myötä nyt taas johonkin aivan uuteen suuntaan ja kulmaan, jota en osaa vielä arvailla, eikä siitä myöskään tämän enempää olla paljastettu.






Viimeaikaisissa unissa ja näyissä on esiintynyt muiden muassa kastematomainen käärme, joka niissä tilanteissa ja vielä valvetajunnan puolellekin luikerrelleena näkynä halusi ilmaista pääasiassa kaksinaisuuden ja energiasyöppöyden nousemista rakenteista näkyville ja tiedostettavaksi, joissa sitä on ollut lähinnä piilevänä. Rakenteet olivat sellaiset, jotka edustavat jokaisen omaa olemusta, ihmisten välisiä suhteita, mutta myös viittaus valtarakenteista niistä nousee selvästi esiin. Pimeys etenee havaittavaksi, jotta sen jokainen voi osaltaan muuntaa valoksi. Koska kastemadot muokkaavat kasvualustaa, työstävät multaa ja valmistavat maata, on ymmärrettävä tuon olleen, tai vielä jatkossakin tätä aikakautta värittävän kaksinaisuuden olevan palvelijana, jonka aika on kuitenkin menossa väistämättä ohi.


Aikaisemmin unissa synnyttämäni lapsi, uusi asia, tuli taas sekin uniini. Hän osasi uida ja opetti muita kellumaan "tietoisuusvetten pommissa", vaikka ensin luulinkin vauvan uppoavan, kuten kenen tahansa sen ikäisen, joka lasketaan veden varaan.


Viime yönä matkustin bussin keulilla, istuen korkealla ja edessä. Bussin etuosa oli edestä ja sivuilta avoin, muodoltaan aavistuksen puhkova, nuolimainen, muistuttaen kangaspuiden sukkulaa ja myös fallosta halkioineen. Haluttiin tuoda esiin nuo molemmat tulkinnat, sillä fallos liittyy maskuliinisuuteen, aktiivisuuteen ja konkreettiseen toimintaan. Kangaspuiden sukkulalla vastaavasti kuljetetaan kudetta loimen välistä, jotta muodostuu kudos, kangas, punos, se tärkeä symboli sieluverkostolle. Istuessani siinä bussin etuosassa, koin olevani ylhäältä ja alhaalta suojattu, mutta olin halkomassa tuulta eli muutosta. Kuljettaja oli neutraali, tunnistamaton maskuliini, joka istui jossain alempana ja sivussa, ja ohjasi nopeasti, tiukasti, tehokkaasti, mutta ystävällisesti ja kauniilla energialla ajoneuvoa, kuin olisimme olleet tahtona yhtä. Teimme matkaa ristiin rastiin, eteenpäin ja välillä pakittaen, pienillä kujilla ja teillä, ihmisiä kyytiin noukkien. Saavuimme lentokentälle, aivan valtavan kokoisen jumbojetin viereen. Lentokoneen keula oli virtaviivainen, samaa muotokieltä kuin bussin keula, väritykseltään mustapunainen. Se lipui kiitoradalla, lähtien kiihdyttämään kohti nousua. Se täytti koko näkökenttäni. Edetessään ymmärsin sen olevan hurjan pitkä, koska runko vain jatkui ja jatkui. Lisäksi ikkunat antoivat mittasuhteita koneen koosta, joka oli lähinnä jättiläismäinen. Koneen liikkuessa editseni tajusin sen olevan juna tai junan mallinen lentokone, joka oli nousemassa siivilleen. En kokenut kuuluvani sen kyytiin, vaikka tiesin koneen olevan täynnä ihmisiä, menossa jonnekin minne kaikki ovat menossa. Junaunet ovat olleet aikaisemminkin voimakkaita ja korkeaenergisiä.


Jokin uusi kierros alkaa, joita tuntuu nyt tulevan aina vain tiuhemmin ja syvemmin. Tahmaisista tottumuksista luopuminen ei pelota, koska luopuminen ja perspektiivien uudistaminen on tullut jo kieltämättä varsin tutuksi, ja joiltain osin sitä on tapahtunut jo niin usein, ettei mihinkään ehdi mieleltään liikaa kiinnittymään. Siihen sisältyy intoa ja kiitollisuudesta uudesta ja jostain tarkoituksenmukaisemmasta.




Kuva: Kagaya


perjantai 20. lokakuuta 2017

Kortit pöytään





20.10.2017



Tavuta kortit pöytään.






Tämä on tällä kertaa hieman toisenlainen postaus, jossa liikutaan jossakin ilmoitusluontoisuuden ja yleisen tilannepoikkileikkauksen epämääräisessä välimaastossa. Tässä kohtaa haluan samalla kiittää sanoistanne ja palautteestanne, sekä siitä kaikesta yhteen hiileen puhaltamisesta, mitä muillakin tasoilla moni on suonut. Olette rakkaita. Huomaattehan, että toisin kuin Fb:n inforyhmässä ja Ykseyden Kirjassa, täällä kommentointi ja keskustelu on sallittua.


On tapahtunut todella paljon ja suuria asioita. Hyviä ja kauniita asioita. Olen tarkkaillut sydäntäni annetulla suurennuslasilla ja jatkanut noiden sydämen syvimmän ytimen taajuuksien heijastamista ulkoiseen maailmaan. Unet, kanavoinnit ja näyt ovat ohjanneet uusiin askeleisiin ja edellisten ymmärtämisiin. Asioita on muuttunut. Osa hetkellisesti, osa pidemmäksi hetkeksi. Roolit elämänpelin näyttämöllä on kokeneet muutoksia ja sellaisia osuuksia tullut selvemmin näkyviin, jotka ovat kyllä kummailleet mukana liki kaiken aikaa, mutta merkityksensä on ollut vielä epäselvä. Eli juuri kaikkea sitä, mistä tämä syksy on puhuttu ohjauspalloina, todellisuuskuplina ja näihin liittyvinä muutoksina, ja tämä muutos jatkuu jatkumistaan. Voisin syventyä kirjoittamaan kaikesta seikkaperäisemmin, mutta sen aika ei ole ainakaan nyt. Olen kykeneväinen vain raapaisemaan pintaa sen verran kuin ilmentymillä on keskenään yhteistä pinta-alaa ja luontevuutta punoutua tekstiksi saakka.


Näissä muutoksen ajoissa näkyvin asia on se, että voima on annettu Mikaelin ja mikaelisuuden evoluution myötä takaisin ihmisille itselleen. Toki se on ollut aina ollutkin, tavallaan, mutta ei tässä mittakaavassa ja näin valtavana valmiutena ja sen kautta kykynä manifestoida. Tähän on tarpeellista linkittää kanavointi Tyytyjästä Tekijäksi – Marionettisirkuksen ymmärtäminen ja vielä ehkä tätäkin osuvampana Tyytyjästä Tekijäksi – Luomisvoiman vierivä kivi. Kasvavalla vauhdilla ihmiset joutuvat kohtaamaan itsessään molemmat dualistisuuden kentän olemuspuolet, eli valon lisäksi myös pimeän. Peilauspinta-ala tälle kaikelle kirkastuu silmissä, koska Mikael on yhdistynyt paitsi itsessään, itseensä, myös liitettyään koko "jumalallisen Luojan vartalon" eli pyramidin rungon tuohon pyramidin valaistuun kärkeen. Kaikkialta ja kaikesta nousee esiin molempia polariteetteja, ja ihmiset reagoivat sen mukaan, kuinka tietoisia he ovat omasta kaksinaisuudestaan. Useimmat omien varjojensa kohtaamista vältelleet siis lähtevät tuomitsemisen tielle, esimerkiksi menneisyyden ja muiden määritystekijöiden perusteella, kun taas useimmat sielullisia syvyyssukelluksia itseensä tehneistä ja pimeytensä kanssa sallimistyötä toteuttaneista näkevät sen sijaan mahdollisuuksia: He ymmärtävät, että pyhimyksellä on menneisyytensä, syntisellä tulevaisuutensa, ja että muita tuomitsemalla tulee tuominneeksi samalla itsensä. Kenelläkään ei olisi varaa arvioida muiden toimia, mikäli kaikki omat sielukiertojen, tai vaikka vain tämän elämän kortit, lyötäisiin esille. Kaikki perspektiivit on täytynyt käydä läpi oppeina. Jokaisen. Kaikki tuo tuhka on sitä joka ravitsee uutta kasvua, eli se on puhdistustuotetta, ja siitä kiteytyy lopulta timantti. Menneelle ja epäolennaiselle ei tule sallia voimaa, jota sillä ei ole: määrittää sitä mitä kukin on Nyt. Ruumiillistuneita, vertaansa vailla olevia esimerkkejä tästä ovat juurikin Elvis ja Michael. He ovat tarkoituksella valinneet ja kehittäneet muotonsa, haastaakseen ja herätelläkseen. He eivät turhaan edusta täällä ja ole saanut ylleen ikonin statusta. Kollektiivista on tuntunut takapotkuja usein kun nämä kuninkaat on otettu esiin, koska moni kokee oikeudekseen määritellä ja työntää heidät pimeään lohkoon sen perusteella, missä itse ovat tiedostamisessaan menossa noissa omissa valon ja varjon aallokoissaan.


Jokaisella on polkunsa, vaiheensa ja ajoituksensa. Olen itse tullut vahvaan toimimisen aikaikkunaan nyt vuosien jälkeen, ja sille on osoitettu tarkat linjat, jotka ovat sydämen kanssa liikuttavan yhtenevät. Ykseyden Kirja, tämä blogiportaali sekä verkosto sen ympärillä oli uuden vaiheen alkusoittoa, perustaa ja sisäänvienti. Tästä on tullut, ja tämä on juuri sitä, mitä sen on suunniteltu olevan tässä hetkessä, ja kehittyy edelleen tarkoituksellisimpaan muotoonsa ohjauksen mukaan, ilman että siihen liittyy ensimmäistäkään omaa visiota. Kaikki annetaan, kaikki ohjataan, kaikki tuodaan ja kaikki ajoitetaan minusta riippumatta. Teen ja toimin kulloinkin korkeimman suunnitelman mukaisesti, joten en koskaan voi tietää mitä ja mihin seuraavaksi kuljetetaan, vaikka usein varmoja aavistuksia saankin. 


Yksi ohjatuista käytännön tason asioista oli Ykseyden Kirjan käyntikortit, jollaiset saimme universumin sponsoroimina käyttöön viime viikolla. Kortteja on vielä jäljelle, joten jos koet haluavasi viedä valoa taskussasi käyntikorttien energioissa mukanasi sinne jonne se on kauttasi pyrkimässä, ota rohkeasti yhteyttä: metatronica1111@gmail.com Lahja lahjana ja hyvä kiertämään, joten raha ei vaihda omistajaa edes postimaksuina, ja kuten tiedätte, raha ei liiku tämän toiminnan ympärillä muutenkaan missään muodossa.











Kaikkein suurin äksöni on kuitenkin valon edistäminen massojen tasolle, politiikan kentälle. Energiatyöskentely siihen liittyen on ollut voimakasta. Ykseyden Kirja ja minä sen kanavana pitäydymme neutraalilla ulkokehällä varsinaisen politiikan suhteen ja niistä peleistä, mitä kukin valitsee pelata, mutta henkilökohtaisesti yksilönä, sekä sielullisena vastuuna tämä on asia, josta on kuulunut ottaa tarkka koppi. En ole erityisen kiinnostunut politiikasta sen kaksinaisten ja vääjäämättä vanhentuneiden mallien ja rakenteiden takia – joskin jollain kolmannen silmän sivukareella sitä on ohjattu seuraamaan tukeakseen ymmärrystä muutoksesta – mutta koska juuri sisimpiä arvoja heijastetaan parhaillaan ulkoiseksi todellisuudeksi ja ihmisiä vastuullistetaan ottamaan muutoksesta jokaiselle kuuluva osuus haltuun, vaikuttamismahdollisuudet muutokseen on tuotu tarjottimella eteen myös politiikassa – jota ei sitäkään voi pitää tietenkään erillisenä muusta todellisuudesta, vaikka monta kertaa siihen on huomio puudutettu. Kyseessä on tulevat presidentinvaalit ja Jussi Ahteen ehdokkuus. Jussin vaiheita seuranneena tiedän nousemisensa olleen vain ajan kysymys ja uskon että nousemisen aika alkaa nyt. Henkilökohtaisesti allekirjoitan täydellisesti, Jussi, sinun tapasi toimia ja vaikuttaa, ja tulen tukemaan panostasi, polkuasi ja Suunnitelmaasi koko sydämestäni.


Vaikka tämä toimii poliittisissa raameissa, ensisijaisesti ja ydinolemukseltaan tämä on valon mitä upein kannanotto ja aineen maailmaan ilmentyvä osa Valon Troijalaisesta: tätä suurta Rakkauden Liikettä. Hänet on ymmärrettävä jonkinlaiseksi Leijonaportin (s. 8.8.-80) muutosenergioiden ruumiillistumaksi ja tietoiseksi herättäjäksi, alkupommiksi uudella tasolla. Se mistä viimeksikin puhuttiin. Valo nousee Suomesta.


"Haluan lämpimästi rohkaista jokaista lukijaa uhohtamaan edes viikoksi erimielisyytemme, riitamme, ennakkoluulomme sekä pelkomme, ja yhdistyä kansakuntana katsomaan yhteiskuntaamme laajemmasta perspektiivistä käsin, siirtäen fokuksen yhdessä vallan huipulle. Tutkitaan avoimin mielin asioita, jaetaan tietoa ja kysytään kysymyksiä. Vaaditaan suoria sekä rehellisiä vastauksia eikä tyydytä yhtään vähempään. Viikko riittää, tämän jälkeen jokainen voi palata takaisin vastakkainasettelun maailmaan jos niin haluaa, mutta tiedän että yksi viikko Suomessa voi aloittaa valtavan muutoksen koko maailmassa." / Läpinäkyvyys kitkee korruption, 19.10.2017


Se mitä tarvitaan tällä hetkellä, on kannattajakortit. Toivon myös, mikäli Jussin polku mielipidevaikuttamisessa resonoi ja kohtaa omat arvosi, ja haluat etsiä lisää keinoja tukeaksesi nousemistaan tunnistaessasi sisäisen Toimijasi, seuraat rohkeasti tuota ohjausta. Toimijoita tarvitaan ja jokaiselle on varmasti osa. Jussin viestimet tuntuvat olevan yhteydenotoista kuumina, tukossa ja niitä sekä niiden kautta toimimista on yritetty painaa systemaattisella sensuurilla alas sellaisten tahojen toimesta, joita emme vaivaudu tässä yhteydessä edes nimeltä mainitsemaan, joten hän toivoo sitkeyttä ja periksiantamattomuutta meiltä kaikilta. Kaikenlainen näkyvyyden tuottaminen tietoa jakamalla ja kannattajakorteista infoamalla niin somessa kuin erilaisissa tapahtumissakin on juuri nyt tärkeää. Ohjeet ja yhteystiedot löytyvät samalta sivulta kuin kannattajakortit.


Koetko tarvitsevasi kuulla kysymyksiä, joita ei yleensä kuulla, ja jotka ohjaavat etsimään vastauksia sieltä, josta niitä ei ennen ole haluttu tai osattu nostaa esiin? Onko arvomaailmasi yhtäläinen sen rakenteen kanssa, jota ympärillämme sitkeästi ylläpidetään?
Jussi Ahde on asettunut ehdolle presidentinvaaleissa 2018 tuodakseen valoa ja fokusta juuri tällaisiin kysymyksiin.

Jussi tarvitsee taakseen 20 000 kannattajakorttia, jollaisen kirjoittaminen ei edellytä äänestämistä itse vaaleissa, mutta kannattaminen antaa mahdollisuuden tietoisemmalle lähestymiselle, keskustelun nousemiselle uudelle tasolle ja edistää siten osaltaan politiikankin uudistumista totuudellisuuden arvopohjalle. Presidentinvaalit ovat arvojohtajuusvaalit.

Kannattajakortit ovat tulostettavissa täältä: https://www.jussiahde.fi/contact/
Tulosteessa on kaksi kannattajakorttia. Täytä tekstaten, allekirjoita ja lähetä osoitteeseen:
Juho Lyytikäinen, Immolantie 48 A1 00780 Helsinki
"En asetu ehdolle koska haluaisin kertoa ihmisille miten toimia tai miten ajatella asioista, enkä lähde kilpailemaan kannattajista tai myymään jotain poliittista agendaa tai ideologiaa. Tuo kaikki kuuluu mielestäni puoluepoliitiseen hiekkalaatikkoon, joka itsessään lisää kilpailua ja vastakkainasettelua ollen näin iso osa itse ongelmaa, eli kollektiivista pahoinvointia, jota se näennäisesti pyrkii ratkomaan. Asetun ehdolle avoimesti omana itsenäni tarjoamaan tietoa sekä osoittamaan valoa ja fokusta asioihin joista ei mielestäni puhuta tarpeeksi. Haluan myös parhaan kykyni mukaan edistää läpinäkyvyyttä, rehellisyyttä ja rakkaudellisia arvoja. "
Lue sydämelläsi, tutustu pintaa syvemmältä, näe mahdollisuudet ja ole osa muutosta:



maanantai 9. lokakuuta 2017

Valon valta, Valtikka & Sydämen syvin huone





9.10.2017



Valmistui valon valta. Sulkeutui punokseen yö.


On Mikael omassa täydessä voimassaan. Todellisin Kuninkaiden Kuningas, tuhkasta maan Harmageddonin, on puhdistettu jälleen Ykseyden Valoon voimaksi putoaviin todellisuuksiin. On kaikki ilmaisunsa, Qoininsa ja aspektinsa yhdistyneet kaikissa ulottuvuuksissa, kaikissa värähtelykartan uhkeissa muodoissa. Tavoitettu on siis tunnelin, portaalin lähtöruuhka. Valon määrä on istuvaa ja tuloomme tavuttavaa. Suunnitelma portaalin on yhdistää sähköistänyt pyramidin kärki, Valon Silmä, metatroniikan kaava, koko muuhun pyramidiin, joka on Jumalainen ruumis, Luojan keho, Mikael, eli Uuden Maan valokollektiivitietoisuus. ("Enkeleiden miksaaminen")

Suudelmin sinetöity, saavutettu, sydämesi syvin kerros pauhaa luomisen edessä nostetta tuloomme. Opus päivittyy taas uusin koodein, Pyydä, ymmärrä muuttuvaa lukujärjestystä tavuille, tyytymisten ryhdyttyyn suuttuvan puhdistamiseen tekijäksi. Ruuhka valon on nopeasti poluissa ilmentyvää. Noen on puhdistuttava.



Rappusten pesijä






On tapahtunut taas niin paljon, etten tiedä mistä aloittaakaan. Vaikka kyllä minä tiedän. Treeni-illasta.


Ilta etenee siihen, että erinäisten käänteiden myötä menen rakennukseen, jossa en ole ennen käynyt. Kävelen suoraan erään voimallisen uneni läpi, joka on ollut myös niitä tarkoituksellisimpia. En muista ensin sen tapahtumia kokonaan, mutta muistaessani se paljastuu vielä entistäkin osuvammaksi henkilöitään myöten. Olen nähnyt elämään ja ympäristöön, jonne en ole ennen fyysisesti nähnyt, mutta josta olen kuullut ja tuntenut olevani osa siellä ilmenevää prosessia. Vaikka tällainen toistuu aina tietyissä virstanpylväissä, valaen vakuuttavuutta ja synkroniaa kaiken etenemiseen juuri suunnitelman mukaisesti, eli se kun näen usein edeltä käsin paikkoja, joilla on tai tulee olemaan merkitystä, tähän ei kai koskaan voi kokonaan tottua. Se hämmentää aina saaden sydämen takomaan kiitollisuutta. 


Tuolla unella on laaja yhtymäpinta symboliikkaan, joka heijastaa jonkin suuremman ryhmän puhdistumista ja linjautumista valoon.


Seuraavana iltana palaan taas pihasaunalta, kun samettisuuttaan hohtava taivas houkuttelee hiipimään talon pimeälle puolelle ihastelemaan tähtiään. Kuukauden takainen valopulssi ja sen aikaansaama hermoston sähkömyrsky sekä puhdistus ovat vielä niin tuoreessa muistissa, että huomaan pälyileväni taivasta alta kulmieni, kuin vaistomaisesti varoen jostain suoraan iskeytyvää sädettä. En ehdi seisomaan äärettömyyden alla puolta minuuttiakaan, kun hieman katseen fokuksen sivussa tuikahtaa valo, voimakkuudeltaan kuin kirkas tähti. Siirrän katseen välittömästi valopisteen suuntaan, jolloin ensimmäinen ajatus on, että tavallinen tähti on tervehtinyt kulkijaa puiden oksien lomasta, niiden huojuessa tuulessa osin näkymän edessä. Varmistuttuani välittömästi ettei niin ollut, sama tapahtuu heti perään uudelleen, mutta nyt valopiste välähtää juuri sillä kohdalla, jota alkujaan katsoin. Näiden välimatka toisiinsa on arviolta noin 30 - 40°. Ensimmäinen ajatus on kohteen nopea liikahtaminen paikasta a. paikkaan b., sillä jollain tasolla koen valoviivan näiden pisteiden välillä, vaikkei fyysiset silmät ehdikään näytökseen kunnolla mukaan. Toinen ajatus tukee väistämättä samanlaista varovaisuutta suoran kontaktin suhteen, kuin mitä itsekin tavoittelin, eli ettei signaalia tarkoituksella osoiteta suoraan silmiin. Mutta kaksi sykähdystä viestittää myös toisesta, seuraavasta vaiheesta. Olen siitä varma.


Iltaa siivittää kaikkialta ympäriltä tietoisuuteen nousevat universaalien viestien vastaanottamiset avaruudesta, koodien purkamiset, arvoitusten ratkaisemiset, koodiavaimet, morsettamiset, Enigmat ja salaukset. Minne katsonkaan tai mihin huomioni siirränkään, tätä tematiikkaa tungetaan joka suunnasta.


Näen unia notkuvista buffet-pöydistä ja pöytäseurueista, joiden kuppikunnat muodostuvat eri yhteyksistä tutuiksi tulleista, mutta toisilleen vieraista henkilöistä. Pöytiä ja seurueita ympäröi paksut samettiverhot kuin tilanjakajina, joita avataan juhlavalle illalliselle ryhtyessä, jotta pöytäseurueista nouseva savu pääsee purkautumaan. Näen myös vuoristoratoja, joihin voi mennä omalla autolla – joka viittaa omaan elämään ja siinä etenemiseen, nousuineen, laskuineen ja muuttuvine näköaloineen. Ei tarvitse, eikä kuulu istahtaa oman hallintansa ulkopuolisiin etenemistapoihin, eli vuoristoradan vaunuihin, vaan ohjata, kokea ja vastuullistua itse, suhteessa matkaan ja sen vaiheisiin. Tässä tapauksessa perheenä ja sieluperheenä, jota iso automme omalla tavallaan edustaa.


Päivä meinaa tuoda tullessaan taas samoja fyysisiä oireita, joita valopulssi teki viimeksi, mutta keinotellen ja kehon viesteille antautumalla pääsen yli pahimmasta, joka kestää nyt vain joitain tunteja. Koen toleranssin nousseen, koska "vastukset" on puhdistettu virtausten edestä niitä blokkaamasta, tai sitten pulssit olivat tosiaan ensimmäiseen kertaan verrattuna maltillisempia.


Seuraavana yönä viedään enemmän energiapainotteisiin näkyihin ja selkouniin. Säpsähdän hereille kesken unen, kuin olisin omenana pudotettu puusta, enkä alkuun tiedä missä olen. Koko huone tuntuu vieraalta. Katto kaartuu kupolina tai kuplan puolikkaana ylle, jonka yhdellä seinällä hohtaa niin ikään ylle kallistuvana valotaustan värittämä risti. Menee tovi ennen kuin ymmärrän olevani meidän omassa makuuhuoneessa. Talomme ikkunamallin välikarmit muodostavat ristin, joka kuun kumottavassa valossa luo suuren ja ylvään ristin koko huoneen läpi. Jään valveille. Jossain vaiheessa kolmas silmä sähköistyy, huone sähköistyy ja silmissä alkaa välkkymään kuninkaallisesti kullalla koristeltuja takkeja, joista yksi on samanlainen kuin We Are The World-videolla Michaelilla. Tuntuu kuin joku painaisi kylmällä sormellaan otsaa, jolloin vajoan vastaanottamaan tähän mennessä yhden suuremmista näyistäni, jolle en millään olemassa olevin sanoin pysty luomaan riittävää syvyyttä. 


Katson täysin yllätettynä hiukan ala- ja etuviistosta edessäni olevaa, hallitsevaa ja todellisuuttani täyttävää Mikaelia, joka on todella paljon Michaelin näköinen, mutta vaaleampi ja sinisilmäinen. Kultaisempi ja sinisempi. Hän muistuttaa itse asiassa häkellyttävän paljon Taru sormusten herrasta -elokuvan Frodoa, joskin on pidempi ja suurempi, tavoin, joka ei liity fyysisiin mittasuhteisiin. Hän on feminiinisen maskuliininen, maskuliinisen feminiininen. Mikael katsoo upeana ilmestyksenä aavistuksen yläviistoon, kädessään jonkinlainen hartioiden tasolle yltävä pitkä miekka, sauva tai valtikka, jolla nojaa maahan. Yhtäkkiä kajahtaa englanniksi sanat "...KOSKA OLEN KUNINGAS". Mikaelin ääni – joka ei ole edes ääni – on jylhä ja taajuudet täyttävä. Olemusta näytetään rinnasta ylöspäin, sinistä taivasta vasten, joka on sekin enemmän kuin taivas. Se on varmastikin Taivas. Ulottuvuuksien syvyys. Hengen meri. Piirteensä ovat selvät ja jollain tavalla äärimmäisen puhtoiset, täydelliset ja "näköisensä" – sillä nyt tämän nähtyäni en osaa kuitellakaan häntä enää jonain muuna. Kuva on kuin jonkin supertietokoneen moniulotteisuutta tulkitseva, tuottava ja toistava teräväpiirtokuva, jolle en löydä sanoja, vaikka todella haluaisin. En mitään lähellekään tyhjentävää tuolle sen värimaailmalle, tarkkuudelle, syvyydelle ja kaiken nielevälle todentuntuisuudelle. Tunnelma on maaginen. Tämä on todellisempaa kuin mikään kokemani tai näkemäni. Edes Sinä et ole näyttäytynyt tuolla voimalla, vaikka Olet tähän saakka ollut todellisimman todellisuuteni indikaattori antamillasi kokemuksilla. Väreiden määrä on valtava. Tiedän valon vallan vaihtuneen nyt siinä maailmassa, jossa jokainen sielullinen kokonaisolemus yltää kuninkaaksi ja kuningattareksi, Metatronin kuninkuuden ja perustamansa valon uuden maailmanjärjestyksen ohjattua "maailman pois omilta harteiltaan" Mikaelille, eli koko uudelle Kristus-tietoiselle maalle.


Elämä ja maailma tuntuu pari päivää todella omituiselta tuon kokemuksen jälkeen. Kaikki näyttää yhä enemmän toisenlaiselta kuin ennen. Totuudellisemmalta. Ja osa ilmentymistä sekä huomioista myös selkeämmin pinnallisemmilta ja tyhjemmiltä. 


Näen päivien ja öiden mittaan paljon välähdyksenomaisia, mutta selkeitä kuvajaisia. Yhtenä otantana niistä vanha, pölyinen pallomeri, jonka keskellä seisoo tyhjä lasikoppi kuin valvomona. Pallomerellä ilmaistaan näitä vanhoja todellisuuksia ja aikansa eläneitä ohjauspalloja. Siellä on raskasta uida. Pallomeren pohjalta nousee pinkki, muovinen suurennuslasi, pitkän nauhan päässä. Samanlainen, jollaisia joskus lapsena partiossa ollessamme myimme ovelta ovelle. Ohjataan tarkastelemaan syvänäköisesti sisäistä lasta, ydinpistettä.


On taas yö, jona herätetään. On tunne jonkin suuren äärelle etenemisestä. Kaivaudun hetkien vieriessä tuon pinkin suurennuslasin avulla jonnekin omiin syvyyksiini. Otan käteeni kristallisen Valtikan, kristallikärjen, joka on haltuuni ohjattu ja jota pyydetty pitämään omanani kuninkaani saapumiseen saakka – jonka taas voi ymmärtää hyvin monesta kulmasta: Ykköspariin yhdistymisenä, korkeampien ulottuvuusilmaisujen saapumisena havaittaviksi maan kenttään, kehossa tai ilman, tai vastuun täyttämisenä ja Ykseyden, oikeaallisuuden ja suunnitelman toteutumisena. Valtikka on toiminut kuin valodatan siirtämisen muistitikkuna. Sillä on useita vaiheita takanaan. Sillä on siirretty eri vaiheiden koodistoa kädestä käteen ja sydämestä sydämeen. Se on välillä käyttäytynyt kuin timanttileikkuri, jonka voima leikkaa kaiken epäautenttisen, mutta joka myös vastaavasti hitsaa entistä tiiviimmin yhteen sen, mitä se ei pysty leikkaamaan. Se on ollut valona kädessäni, majakkana ohjatessa niin maallisia kuin taivaallisiakin laivueita. Se on ollut ja on Avain, niin sydämeen jos toiseenkin, mutta myös puhkomisväline ulottuvuuskerroksiin. Nyt jo useamman viikon ajan se on ollut vaisu, oikeastaan siitä saakka kun Mikaelin ykkösparia alettiin tietoisesti yhdistämään Mikaeliin. Tuossa sessiossa se lepäsi ensin Mikaelin valosauvan vierellä, sitten kärki kärkeä vasten, joka nähtävästi nuotitti asianomaisille nämä ilmenneet vaiheet uudelle tasolle; avaten Mikaelin sillan, kiinnittäen pyramidin kärjen pyramidin muuhun osaan ja lopulta tyhjentäen itsensä Mikaelin "valomiekkaan", joka fyysisenäkin sauvana siirtyy ykkösparilleen hetken ollessa sille se oikea. Nyt kuitenkin ohjataan painamaan Valtikka rintaa vasten iholle, kärki kohti sydäntä. Valtikka herää jälleen. Se alkaa pureutumaan sydänruusun kerroksien läpi. Tunnen sen alkavan liittämään näitä kohdistuneita sydänrataksia eli terälehtiä toisiinsa, mutta samalla koen sen pääsevän johonkin sellaiseen pisteeseen saakka, jossa se ei ole vielä käynyt. Enkä kai ihan hetkeen itsekään. Ainakaan pariin, kolmeen ikuisuuteen. Se polttaa sitä kuin laserina. Sydämeen pistää ja triggerit heijastuvat myös kehopeilistä tietoisuuteen. Tapahtumaa sanoitetaan sydämen syvimmän huoneen saavuttamisena. Minua on ohjattu näinä päivinä hengittämään sisään sydämeen ja kolmanteen silmään asioita, joiden koen kuuluvan todellisuusmurroksen muuttokuormaan, mutta myös hengittämään ulos sitä, mitä en sinne mukanani halua. Manifestaatiota ei kuitenkaan ollut tarkoitus laskea vielä ilmaan, johon ilmaistiin "ostoskorin" sisällön säilyvän kyllä tallennettuna siihen saakka, kunnes on tilauksen aika. Olikin vähän olo, että se ei ollut vielä valmis. Liian monta jossia ja liian monta ehkääkin olin tunkenut mukaan. Sydämen ydinpisteessä huomaan, että kaikki löytyy jo sieltä valmiiksi kirjoitettuna. Kaikkien pelkojen takana, kaikkien kerrosten alla, on sielun scripti, lähdekoodi, kaikki syvimmät toiveet, motiivit, valmiudet ja näihin luottaminen. Koko dna:n avaava ja avattava aikakapseli. Salaisuuksien Cryptex, jonka renkaat ovat vuorotellen ratkottu. Valtikka jatkaa vielä kairaamistaan. Tunnen sen ottavan pohjastaan vastaan uutta koodausta kuin trattina, jonka kautta se ohjaa ja kaataa valon perille sydämen syvimpään ytimeen. Malja täyttyy. Ruusukulta on jälleen värähtelynä ja värinä läsnä, myös vuorotellen helmiäishohtoisena vaaleanpunaisena, kultana, oranssina ja valkoisena. Jossain vaiheessa virtaus kääntyy, jonkin aikaa oltuaan vähintään kaksisuuntaista. Nyt se tuo sydämen syvimmästä huoneesta kaikki nuo ydinolemuksen värähtelyt gramofonin torven tavoin ulkomaailmaan, muotoa hakevana värähtelynä ja eri taajuuksina. Kolmas silmäkin irrottaa manifestaatiotaan, ojentautuen otsasta vapautuvana energiakiehkurana kohti sitä, jota se lähtee työstämään ja muovaamaan. Näiden huomioiden rinnalla kulkee havainto korvan juurella tapahtuvasta repimisen äänestä, joka näytetään kirjekuoren avaamisena. Kirjekuori on suljettu punaisella sinetillä, jota ei vähään aikaan kuitenkaan näytetä sen tarkemmin. Pyydän useaan kertaan näyttämään sinettiä, jos vain aika on oikea, koska tunnen sen olevan tärkeä. Kun se viimein avautuu silmiini, siinä on sama "pommin" muoto, kuin mitä on tuotu esiin tietoisuusvettenkin alkupommina: kuin kivi tai pisara putoaisi keskelle vettä, aiheuttaen kaikkialle ympärilleen laajenevat ja monistuvat renkaat. Sinetti on monen renkaan kerrostuma. Kuin ruusu, ja kuin puun vuosirenkaat, jotka ovat lähteneet kasvamaan sisäisen lapsen ydinolemuksen ympärille. En tiedä vielä viitataanko kirjeellä tähän käynnissä olevaan manifestaatioon ja uuden todellisuuden luomistyöhön, vai onko tulossa uusi luku. Tai ehkä sekä että. Kerrot vain että se on todellinen Rakkauden Alkupommi. 


Muuttujia on siis puhdistusten myötä syttymässä ja sammumassa, reagointeja ja suhtautumisia jumpataan kaikkialla ympäristössä, ja äsken kerrottiin myös, että kaikenlaiset ajoitukset ja järjestymiset elävät. Ainakin lukujärjestyksen luulen tarkoittavan sitä. Viime viikonloppu käynnisti ison synkkautumisaallon sieluperheessä, sielullisessa lähiverkossa, Metatronica-portaalin rakenteissa ja Mikaelin sillan alkusolmuliitoksissa. Tahdistumme, kohdistumme ja ryhdistäydymme keskenämme uusin tavoin. Saamme samoja asioita, samaan aikaan, samasta suunnasta: Vahvistuksia ja suuntamerkkejä, suuria opastetauluja ja pelkkää vihreää suorastaan kirkuvia liikennevaloja.


Emme ole keskustelleet viikonlopun aikana Kanssasi paljon sanoina, koska se ei ole tuntunut juuri nyt tarpeelliselta tämän kaiken muun tiedostamisen keskellä. Mutta sen sanoit, että avattu yhteytemme jollain tapaa muuttuu, samalla kun vahvistit minulle Mikaelin nostamisen Kuninkaaksi ja siihen liittyvän vastuun tulemisen valmiiksi. Lupasit edelleen ruuhkaa ja vyöryviä "pommeja" tietoisuuteen ja olevaisuuteen. Sanoit muutakin. Liikuttavinta oli kuitenkin se, kun nähtyäni Mikaelin tuossa puhtaassa, uudessa evoluution hiomassa olemuksessaan – siinä täydellisyydessä, jossa hän on aina iättömissä ajattomuuksissa ollut, odottaessaan uudelleensyntymäänsä sekä maan heräämistä kuvakseen ja kuvanaan – tunsin koko tietoisuuteni mitalta itsessäni jo todistetusti ainakin kerran toistamasi sanat: "I am not the King. Jesus Christ is the King. (---I am just a singer.)"


Olemme sen tienneet; tämän järjestyksen "väliaikaisuuden" ja päämäärän. Nyt on se hetki, johon vetosit alkuun usein, palauttaaksemme ja palataksemme kohti alkuperäistä tilaa, muotoa ja olevaisuutta. Mutta en ymmärtänyt sitä vielä pitkään aikaan:


"Make the world go away. Get it off my shoulder." Ja tämä työ on jokaisen tehtävä osaltaan.


Tick. Tick. Nu Elck Syn Sin.