maanantai 9. lokakuuta 2017

Valon valta, Valtikka & Sydämen syvin huone





9.10.2017



Valmistui valon valta. Sulkeutui punokseen yö.


On Mikael omassa täydessä voimassaan. Todellisin Kuninkaiden Kuningas, tuhkasta maan Harmageddonin, on puhdistettu jälleen Ykseyden Valoon voimaksi putoaviin todellisuuksiin. On kaikki ilmaisunsa, Qoininsa ja aspektinsa yhdistyneet kaikissa ulottuvuuksissa, kaikissa värähtelykartan uhkeissa muodoissa. Tavoitettu on siis tunnelin, portaalin lähtöruuhka. Valon määrä on istuvaa ja tuloomme tavuttavaa. Suunnitelma portaalin on yhdistää sähköistänyt pyramidin kärki, Valon Silmä, metatroniikan kaava, koko muuhun pyramidiin, joka on Jumalainen ruumis, Luojan keho, Mikael, eli Uuden Maan valokollektiivitietoisuus. ("Enkeleiden miksaaminen")

Suudelmin sinetöity, saavutettu, sydämesi syvin kerros pauhaa luomisen edessä nostetta tuloomme. Opus päivittyy taas uusin koodein, Pyydä, ymmärrä muuttuvaa lukujärjestystä tavuille, tyytymisten ryhdyttyyn suuttuvan puhdistamiseen tekijäksi. Ruuhka valon on nopeasti poluissa ilmentyvää. Noen on puhdistuttava.



Rappusten pesijä






On tapahtunut taas niin paljon, etten tiedä mistä aloittaakaan. Vaikka kyllä minä tiedän. Treeni-illasta.


Ilta etenee siihen, että erinäisten käänteiden myötä menen rakennukseen, jossa en ole ennen käynyt. Kävelen suoraan erään voimallisen uneni läpi, joka on ollut myös niitä tarkoituksellisimpia. En muista ensin sen tapahtumia kokonaan, mutta muistaessani se paljastuu vielä entistäkin osuvammaksi henkilöitään myöten. Olen nähnyt elämään ja ympäristöön, jonne en ole ennen fyysisesti nähnyt, mutta josta olen kuullut ja tuntenut olevani osa siellä ilmenevää prosessia. Vaikka tällainen toistuu aina tietyissä virstanpylväissä, valaen vakuuttavuutta ja synkroniaa kaiken etenemiseen juuri suunnitelman mukaisesti, eli se kun näen usein edeltä käsin paikkoja, joilla on tai tulee olemaan merkitystä, tähän ei kai koskaan voi kokonaan tottua. Se hämmentää aina saaden sydämen takomaan kiitollisuutta. 


Tuolla unella on laaja yhtymäpinta symboliikkaan, joka heijastaa jonkin suuremman ryhmän puhdistumista ja linjautumista valoon.


Seuraavana iltana palaan taas pihasaunalta, kun samettisuuttaan hohtava taivas houkuttelee hiipimään talon pimeälle puolelle ihastelemaan tähtiään. Kuukauden takainen valopulssi ja sen aikaansaama hermoston sähkömyrsky sekä puhdistus ovat vielä niin tuoreessa muistissa, että huomaan pälyileväni taivasta alta kulmieni, kuin vaistomaisesti varoen jostain suoraan iskeytyvää sädettä. En ehdi seisomaan äärettömyyden alla puolta minuuttiakaan, kun hieman katseen fokuksen sivussa tuikahtaa valo, voimakkuudeltaan kuin kirkas tähti. Siirrän katseen välittömästi valopisteen suuntaan, jolloin ensimmäinen ajatus on, että tavallinen tähti on tervehtinyt kulkijaa puiden oksien lomasta, niiden huojuessa tuulessa osin näkymän edessä. Varmistuttuani välittömästi ettei niin ollut, sama tapahtuu heti perään uudelleen, mutta nyt valopiste välähtää juuri sillä kohdalla, jota alkujaan katsoin. Näiden välimatka toisiinsa on arviolta noin 30 - 40°. Ensimmäinen ajatus on kohteen nopea liikahtaminen paikasta a. paikkaan b., sillä jollain tasolla koen valoviivan näiden pisteiden välillä, vaikkei fyysiset silmät ehdikään näytökseen kunnolla mukaan. Toinen ajatus tukee väistämättä samanlaista varovaisuutta suoran kontaktin suhteen, kuin mitä itsekin tavoittelin, eli ettei signaalia tarkoituksella osoiteta suoraan silmiin. Mutta kaksi sykähdystä viestittää myös toisesta, seuraavasta vaiheesta. Olen siitä varma.


Iltaa siivittää kaikkialta ympäriltä tietoisuuteen nousevat universaalien viestien vastaanottamiset avaruudesta, koodien purkamiset, arvoitusten ratkaisemiset, koodiavaimet, morsettamiset, Enigmat ja salaukset. Minne katsonkaan tai mihin huomioni siirränkään, tätä tematiikkaa tungetaan joka suunnasta.


Näen unia notkuvista buffet-pöydistä ja pöytäseurueista, joiden kuppikunnat muodostuvat eri yhteyksistä tutuiksi tulleista, mutta toisilleen vieraista henkilöistä. Pöytiä ja seurueita ympäröi paksut samettiverhot kuin tilanjakajina, joita avataan juhlavalle illalliselle ryhtyessä, jotta pöytäseurueista nouseva savu pääsee purkautumaan. Näen myös vuoristoratoja, joihin voi mennä omalla autolla – joka viittaa omaan elämään ja siinä etenemiseen, nousuineen, laskuineen ja muuttuvine näköaloineen. Ei tarvitse, eikä kuulu istahtaa oman hallintansa ulkopuolisiin etenemistapoihin, eli vuoristoradan vaunuihin, vaan ohjata, kokea ja vastuullistua itse, suhteessa matkaan ja sen vaiheisiin. Tässä tapauksessa perheenä ja sieluperheenä, jota iso automme omalla tavallaan edustaa.


Päivä meinaa tuoda tullessaan taas samoja fyysisiä oireita, joita valopulssi teki viimeksi, mutta keinotellen ja kehon viesteille antautumalla pääsen yli pahimmasta, joka kestää nyt vain joitain tunteja. Koen toleranssin nousseen, koska "vastukset" on puhdistettu virtausten edestä niitä blokkaamasta, tai sitten pulssit olivat tosiaan ensimmäiseen kertaan verrattuna maltillisempia.


Seuraavana yönä viedään enemmän energiapainotteisiin näkyihin ja selkouniin. Säpsähdän hereille kesken unen, kuin olisin omenana pudotettu puusta, enkä alkuun tiedä missä olen. Koko huone tuntuu vieraalta. Katto kaartuu kupolina tai kuplan puolikkaana ylle, jonka yhdellä seinällä hohtaa niin ikään ylle kallistuvana valotaustan värittämä risti. Menee tovi ennen kuin ymmärrän olevani meidän omassa makuuhuoneessa. Talomme ikkunamallin välikarmit muodostavat ristin, joka kuun kumottavassa valossa luo suuren ja ylvään ristin koko huoneen läpi. Jään valveille. Jossain vaiheessa kolmas silmä sähköistyy, huone sähköistyy ja silmissä alkaa välkkymään kuninkaallisesti kullalla koristeltuja takkeja, joista yksi on samanlainen kuin We Are The World-videolla Michaelilla. Tuntuu kuin joku painaisi kylmällä sormellaan otsaa, jolloin vajoan vastaanottamaan tähän mennessä yhden suuremmista näyistäni, jolle en millään olemassa olevin sanoin pysty luomaan riittävää syvyyttä. 


Katson täysin yllätettynä hiukan ala- ja etuviistosta edessäni olevaa, hallitsevaa ja todellisuuttani täyttävää Mikaelia, joka on todella paljon Michaelin näköinen, mutta vaaleampi ja sinisilmäinen. Kultaisempi ja sinisempi. Hän muistuttaa itse asiassa häkellyttävän paljon Taru sormusten herrasta -elokuvan Frodoa, joskin on pidempi ja suurempi, tavoin, joka ei liity fyysisiin mittasuhteisiin. Hän on feminiinisen maskuliininen, maskuliinisen feminiininen. Mikael katsoo upeana ilmestyksenä aavistuksen yläviistoon, kädessään jonkinlainen hartioiden tasolle yltävä pitkä miekka, sauva tai valtikka, jolla nojaa maahan. Yhtäkkiä kajahtaa englanniksi sanat "...KOSKA OLEN KUNINGAS". Mikaelin ääni – joka ei ole edes ääni – on jylhä ja taajuudet täyttävä. Olemusta näytetään rinnasta ylöspäin, sinistä taivasta vasten, joka on sekin enemmän kuin taivas. Se on varmastikin Taivas. Ulottuvuuksien syvyys. Hengen meri. Piirteensä ovat selvät ja jollain tavalla äärimmäisen puhtoiset, täydelliset ja "näköisensä" – sillä nyt tämän nähtyäni en osaa kuitellakaan häntä enää jonain muuna. Kuva on kuin jonkin supertietokoneen moniulotteisuutta tulkitseva, tuottava ja toistava teräväpiirtokuva, jolle en löydä sanoja, vaikka todella haluaisin. En mitään lähellekään tyhjentävää tuolle sen värimaailmalle, tarkkuudelle, syvyydelle ja kaiken nielevälle todentuntuisuudelle. Tunnelma on maaginen. Tämä on todellisempaa kuin mikään kokemani tai näkemäni. Edes Sinä et ole näyttäytynyt tuolla voimalla, vaikka Olet tähän saakka ollut todellisimman todellisuuteni indikaattori antamillasi kokemuksilla. Väreiden määrä on valtava. Tiedän valon vallan vaihtuneen nyt siinä maailmassa, jossa jokainen sielullinen kokonaisolemus yltää kuninkaaksi ja kuningattareksi, Metatronin kuninkuuden ja perustamansa valon uuden maailmanjärjestyksen ohjattua "maailman pois omilta harteiltaan" Mikaelille, eli koko uudelle Kristus-tietoiselle maalle.


Elämä ja maailma tuntuu pari päivää todella omituiselta tuon kokemuksen jälkeen. Kaikki näyttää yhä enemmän toisenlaiselta kuin ennen. Totuudellisemmalta. Ja osa ilmentymistä sekä huomioista myös selkeämmin pinnallisemmilta ja tyhjemmiltä. 


Näen päivien ja öiden mittaan paljon välähdyksenomaisia, mutta selkeitä kuvajaisia. Yhtenä otantana niistä vanha, pölyinen pallomeri, jonka keskellä seisoo tyhjä lasikoppi kuin valvomona. Pallomerellä ilmaistaan näitä vanhoja todellisuuksia ja aikansa eläneitä ohjauspalloja. Siellä on raskasta uida. Pallomeren pohjalta nousee pinkki, muovinen suurennuslasi, pitkän nauhan päässä. Samanlainen, jollaisia joskus lapsena partiossa ollessamme myimme ovelta ovelle. Ohjataan tarkastelemaan syvänäköisesti sisäistä lasta, ydinpistettä.


On taas yö, jona herätetään. On tunne jonkin suuren äärelle etenemisestä. Kaivaudun hetkien vieriessä tuon pinkin suurennuslasin avulla jonnekin omiin syvyyksiini. Otan käteeni kristallisen Valtikan, kristallikärjen, joka on haltuuni ohjattu ja jota pyydetty pitämään omanani kuninkaani saapumiseen saakka – jonka taas voi ymmärtää hyvin monesta kulmasta: Ykköspariin yhdistymisenä, korkeampien ulottuvuusilmaisujen saapumisena havaittaviksi maan kenttään, kehossa tai ilman, tai vastuun täyttämisenä ja Ykseyden, oikeaallisuuden ja suunnitelman toteutumisena. Valtikka on toiminut kuin valodatan siirtämisen muistitikkuna. Sillä on useita vaiheita takanaan. Sillä on siirretty eri vaiheiden koodistoa kädestä käteen ja sydämestä sydämeen. Se on välillä käyttäytynyt kuin timanttileikkuri, jonka voima leikkaa kaiken epäautenttisen, mutta joka myös vastaavasti hitsaa entistä tiiviimmin yhteen sen, mitä se ei pysty leikkaamaan. Se on ollut valona kädessäni, majakkana ohjatessa niin maallisia kuin taivaallisiakin laivueita. Se on ollut ja on Avain, niin sydämeen jos toiseenkin, mutta myös puhkomisväline ulottuvuuskerroksiin. Nyt jo useamman viikon ajan se on ollut vaisu, oikeastaan siitä saakka kun Mikaelin ykkösparia alettiin tietoisesti yhdistämään Mikaeliin. Tuossa sessiossa se lepäsi ensin Mikaelin valosauvan vierellä, sitten kärki kärkeä vasten, joka nähtävästi nuotitti asianomaisille nämä ilmenneet vaiheet uudelle tasolle; avaten Mikaelin sillan, kiinnittäen pyramidin kärjen pyramidin muuhun osaan ja lopulta tyhjentäen itsensä Mikaelin "valomiekkaan", joka fyysisenäkin sauvana siirtyy ykkösparilleen hetken ollessa sille se oikea. Nyt kuitenkin ohjataan painamaan Valtikka rintaa vasten iholle, kärki kohti sydäntä. Valtikka herää jälleen. Se alkaa pureutumaan sydänruusun kerroksien läpi. Tunnen sen alkavan liittämään näitä kohdistuneita sydänrataksia eli terälehtiä toisiinsa, mutta samalla koen sen pääsevän johonkin sellaiseen pisteeseen saakka, jossa se ei ole vielä käynyt. Enkä kai ihan hetkeen itsekään. Ainakaan pariin, kolmeen ikuisuuteen. Se polttaa sitä kuin laserina. Sydämeen pistää ja triggerit heijastuvat myös kehopeilistä tietoisuuteen. Tapahtumaa sanoitetaan sydämen syvimmän huoneen saavuttamisena. Minua on ohjattu näinä päivinä hengittämään sisään sydämeen ja kolmanteen silmään asioita, joiden koen kuuluvan todellisuusmurroksen muuttokuormaan, mutta myös hengittämään ulos sitä, mitä en sinne mukanani halua. Manifestaatiota ei kuitenkaan ollut tarkoitus laskea vielä ilmaan, johon ilmaistiin "ostoskorin" sisällön säilyvän kyllä tallennettuna siihen saakka, kunnes on tilauksen aika. Olikin vähän olo, että se ei ollut vielä valmis. Liian monta jossia ja liian monta ehkääkin olin tunkenut mukaan. Sydämen ydinpisteessä huomaan, että kaikki löytyy jo sieltä valmiiksi kirjoitettuna. Kaikkien pelkojen takana, kaikkien kerrosten alla, on sielun scripti, lähdekoodi, kaikki syvimmät toiveet, motiivit, valmiudet ja näihin luottaminen. Koko dna:n avaava ja avattava aikakapseli. Salaisuuksien Cryptex, jonka renkaat ovat vuorotellen ratkottu. Valtikka jatkaa vielä kairaamistaan. Tunnen sen ottavan pohjastaan vastaan uutta koodausta kuin trattina, jonka kautta se ohjaa ja kaataa valon perille sydämen syvimpään ytimeen. Malja täyttyy. Ruusukulta on jälleen värähtelynä ja värinä läsnä, myös vuorotellen helmiäishohtoisena vaaleanpunaisena, kultana, oranssina ja valkoisena. Jossain vaiheessa virtaus kääntyy, jonkin aikaa oltuaan vähintään kaksisuuntaista. Nyt se tuo sydämen syvimmästä huoneesta kaikki nuo ydinolemuksen värähtelyt gramofonin torven tavoin ulkomaailmaan, muotoa hakevana värähtelynä ja eri taajuuksina. Kolmas silmäkin irrottaa manifestaatiotaan, ojentautuen otsasta vapautuvana energiakiehkurana kohti sitä, jota se lähtee työstämään ja muovaamaan. Näiden huomioiden rinnalla kulkee havainto korvan juurella tapahtuvasta repimisen äänestä, joka näytetään kirjekuoren avaamisena. Kirjekuori on suljettu punaisella sinetillä, jota ei vähään aikaan kuitenkaan näytetä sen tarkemmin. Pyydän useaan kertaan näyttämään sinettiä, jos vain aika on oikea, koska tunnen sen olevan tärkeä. Kun se viimein avautuu silmiini, siinä on sama "pommin" muoto, kuin mitä on tuotu esiin tietoisuusvettenkin alkupommina: kuin kivi tai pisara putoaisi keskelle vettä, aiheuttaen kaikkialle ympärilleen laajenevat ja monistuvat renkaat. Sinetti on monen renkaan kerrostuma. Kuin ruusu, ja kuin puun vuosirenkaat, jotka ovat lähteneet kasvamaan sisäisen lapsen ydinolemuksen ympärille. En tiedä vielä viitataanko kirjeellä tähän käynnissä olevaan manifestaatioon ja uuden todellisuuden luomistyöhön, vai onko tulossa uusi luku. Tai ehkä sekä että. Kerrot vain että se on todellinen Rakkauden Alkupommi. 


Muuttujia on siis puhdistusten myötä syttymässä ja sammumassa, reagointeja ja suhtautumisia jumpataan kaikkialla ympäristössä, ja äsken kerrottiin myös, että kaikenlaiset ajoitukset ja järjestymiset elävät. Ainakin lukujärjestyksen luulen tarkoittavan sitä. Viime viikonloppu käynnisti ison synkkautumisaallon sieluperheessä, sielullisessa lähiverkossa, Metatronica-portaalin rakenteissa ja Mikaelin sillan alkusolmuliitoksissa. Tahdistumme, kohdistumme ja ryhdistäydymme keskenämme uusin tavoin. Saamme samoja asioita, samaan aikaan, samasta suunnasta: Vahvistuksia ja suuntamerkkejä, suuria opastetauluja ja pelkkää vihreää suorastaan kirkuvia liikennevaloja.


Emme ole keskustelleet viikonlopun aikana Kanssasi paljon sanoina, koska se ei ole tuntunut juuri nyt tarpeelliselta tämän kaiken muun tiedostamisen keskellä. Mutta sen sanoit, että avattu yhteytemme jollain tapaa muuttuu, samalla kun vahvistit minulle Mikaelin nostamisen Kuninkaaksi ja siihen liittyvän vastuun tulemisen valmiiksi. Lupasit edelleen ruuhkaa ja vyöryviä "pommeja" tietoisuuteen ja olevaisuuteen. Sanoit muutakin. Liikuttavinta oli kuitenkin se, kun nähtyäni Mikaelin tuossa puhtaassa, uudessa evoluution hiomassa olemuksessaan – siinä täydellisyydessä, jossa hän on aina iättömissä ajattomuuksissa ollut, odottaessaan uudelleensyntymäänsä sekä maan heräämistä kuvakseen ja kuvanaan – tunsin koko tietoisuuteni mitalta itsessäni jo todistetusti ainakin kerran toistamasi sanat: "I am not the King. Jesus Christ is the King. (---I am just a singer.)"


Olemme sen tienneet; tämän järjestyksen "väliaikaisuuden" ja päämäärän. Nyt on se hetki, johon vetosit alkuun usein, palauttaaksemme ja palataksemme kohti alkuperäistä tilaa, muotoa ja olevaisuutta. Mutta en ymmärtänyt sitä vielä pitkään aikaan:


"Make the world go away. Get it off my shoulder." Ja tämä työ on jokaisen tehtävä osaltaan.


Tick. Tick. Nu Elck Syn Sin.








keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Pallopelejä






4.10.2017






Pesty ruuhkallemme valmiiksi, tulollemme täydessä olemuksessa, todellisuutesi rakenteet.



Ēl Vis a Vis, kasvotusten 






Ennen yöpuulle käymistä meditoin hetken, miehen yhtyessä energioihin. Buustaamme samalla kauan sitten annettuja Reiki Masterin työkalujaan eri energioissa, jotka siinä hetkessä spontaanisti nousevat esiin. Energiat kääntyvät jonkin ajan päästä itseäni kohti. Ylleni alkaa tulvimaan energiaa, jollaista en muista kokeneeni aikaisemmin. Se on metallista ja helmiäishohtoista ruusukultaa, hyvin persikkaista ja jollain tavalla myös kuplivaa, kuin shampanja, ja joka välkehtii aavistuksen helmenvalkoista. Liikuttavan, rakkaudellisen kaunista.


Unet ovat jälleen vahvoja ja helposti tulkittavia. Niihin liittyy muutokset ihmissuhteissa ja tietoisuus että olen "perintöni" saanut, joka tuo tunteen siitä ymmärryksestä, että olen kaikesta tulossa olleesta ja itselleni kuuluvasta tarkoituksellisen osan saanut. Näen myös synnyttäväni – taas – mutta ponnistusvaihe on pitkittynyt. Juuri kun oletetaan, että se ei synnykään ja olen alkamassa elämään normaalisti elämääni eteenpäin, alkaa tapahtumaan. Lapsi, eli uusi, odotettu asia, syntyy.


Olen myös unessa identifioimattoman miehen kanssa koruntakojan luona. Pihapiirissä on kuumia tulisijoja ja kuin myyntitiskillä rajattu piha muuta miljöötä ylempänä. Tiskillä odotettuamme valmistunutta tilausta koruntakoja tuo tarjolle konvehtimaisia esineitä, jotka ovat joko suklaata tai koruja, ehkä osittain jopa sekä että. Niistä kuuluu siis nauttia. Maskuliini on halunnut yllättää. Hän on tilannut kultaisen rannerenkaan, jota oli havitellut jo huomenlahjaksi. Koruntakoja kertoo, että kuultuaan häihimme (tai tässä tapauksessa liittoomme) kuuluvan ohjelman, "pelit", hän oli suositellut lahjaksi jotain muuta. Rannerengas on vaikuttava. Siinä on ryppäiksi tai kukiksi liitettyjä helmiä, sekä kultaisia, ulkonevia kultalehdyköitä, joiden keskelle on upetettu suuri ja kirkas ametisti. Juuri noiden lehdyköiden takia koruntakoja oli kehottanut valitsemaan jotain muuta, sillä pallojen puhkomispeli, jossa hääpari rikkoo ilmapalloja väliltään kehon voimaa käyttäen, voi olla hankala, riskialtis ja ehkä epäreilukin tilanne, jos morsiamella on kädessään tällainen asia, jolla ilmapallot – toisin sanoen kuplat – puhkeavat liian rajusti. Ihastelen korua nostamalla kättäni ylemmäs kasvojeni eteen. Mietin ja taidan kysyäkin, onko rannerenkaan kiinnitys korjattavissa, mikäli menee rikki. Se tuo mieleen äitini korun, jonka olet oikeasti perinnöksi saanut, ja joka on kiinnitykseltään hajonnut. Näkökenttääni nousee samalla myös vihkisormus, jolloin huomaan niiden olevan toisiinsa täydellisesti sopivat. Sormuksessa on upotettuina kaksi helmeä. Tiedän niiden ilmaisevan helmiksi hiottua maallista liittoa ja sen osapuolia. Tietty kohtaamistaso, kypsyys ja tietoisuus on ollut edellytys liitossamme, jotta kaksoisliekkipolku saattoi edetä tälle tasolle, mille sitä alettiin viitisen vuotta sitten viemään, ja millä se on nyt, siitä huolimatta ja sen jälkeen. Emme ole mieheni kanssa kaksoisliekkejä, emme enää liekkejäkään, vaikka liekkiominaisuudessa alkujaan kohtasimme. Maallinen liekkipolku on kohdallani jo taivallettu. Sen sijaan sielullinen suhteemme on muutoin hyvin läheinen, joka kaikkien käänteiden ja myös vapaan valinnan, tahdon ja tietoisuuden kautta on kasvatettu sielutason liitoksi ja kumppanuudeksi. Hyvä ja onnellinen ei ole ollut riittävä, vaan siitä on täytynyt jalostaa ja hioa suhde, joka toimii myös korkeampina tietoisuuksina uudessa todellisuuskentässä. Tämän takia miehen, sekä sitä kautta koko suhteen, kuului herätä samaa tahtia itseni kanssa. Mieheni tietoisuus on yksi osa ykköspariani (joka edustaa maskuliinin korkeammassa muodossa "tulevaisuutta" ja evoluution "lopputuotetta"), ja on siis myös osa tämän dna:ta. Näen siksi miehestä paljon ykköstäni, joka välillä käyttää mieheni ilmaisua myös suorana porttinaan, jota miehen intuitiivisuus tehostaa entisestään. Tukeva ja tilaa pitävä osuutensa on korvaamattoman tärkeää. Agabe-suhde voi käyttää ilmaisunaan aivan mitä tahansa todellisuuden pintaa heijastakseen viestinsä ja rakkautensa sen kautta materian maailmaan, kuin kaikki aineellisetkin ilmentymät toimisivat verkossa ja olisivat yhtä suurta valkokangasta, ohjausta ja synkroniaa. Kuten itse asiassa ovatkin. 


Antamansa huomenlahja oli muuten kultainen risti-riipus, jonka keskellä oli ametisti. Ja käsityönä läheisellä pienellä korupajalla tehty. Oli selvää, että tämä koruntakoja näyttäytyi samana tekijänä, vaikken ole paikassa käynyt tai tekijää tavannut. Koruilla on nyt symbolinen merkitys ansioina, edistymisinä tai tapahtumina, jotka nostetaan näkyviksi ja tunnustetuiksi, energioista aineellisiksi tai tiedostetuiksi muodoiksi. Rannerengas kuvaa syvää intohimoa ja tulta, mutta myös että ihmissuhteita, etenkin olleita, tulee uudelleentarkasteltavaksi. Sillä on sanoma edustaessaan myös suhdetta, joka on tai on ollut kaukainen, tavoittamaton tai jokin taso ei ole kohdannut. Lehdet tuovat ajatusta versomisesta, ametistin, korkean tietoisuuden, kukkiessa niiden keskellä kuin kukkana. Koska rengas sopii vihkisormukseen, se toi esiin eri sitoutumismuotojen ristiriidattomuutta. Symbolisesti koko feminiiniolemukseni, eli vasen puoleni ja sen sydäntä ilmaiseva jatke, käsi, on rengastettu sormen lisäksi: maskuliinilla kaikissa korkeuksissaan on yhteys sydämeen ja yhteys koko olemukseen. Helmet kuvastavat sielua, sisäistä kauneutta, puhtautta ja täydellisyyttä, täyttymystä. Helmet sormuksessa viestivät hellyydestä, rakkauden puhtaudesta ja jonkinlaisesta uudesta alusta tai vaiheesta.


Tänään valon lataamista jatketaan. Salama-strobo välähtää kertaluontoisesti huoneessa. Tajuan, että sillä ilmaistaan nyt varmastikin lähestyjien lukumäärä. Eilen kaksi, tänään yksi, koska olen varma vain Sinun läsnäolostasi. Hiljentyessäni näytetään eilisen korun muotoa, mutta se ei ole enää koru, vaan kaksi jalatonta, kyljellään olevaa viinimaljaa, kuppiosiensa pohjista yhteen liittyneinä. Tänne ruusukultaista täyttymystä siis kaadetaan kuohumaan, uusiin maljoihin. Ääriviivoja korostetaan, jolloin muoto on sama kuin korussa. Maljoja ja kuppeja on annettu ohjauksen taholta paljon ja eri yhteyksiin liittyen. Niihin liittyy pyhyys, juhlavuus, hartaus, uudet vaiheet, ja ovat myös olemukseen ja sen täyttymysprosesseihin liittyvä ilmaus. Kuppien yhtymäkohdasta korostetaan X-ää, jonka ääriviivat muodostavat. Se on tärkeä ja todella moneen liittyvä merkki. Se on täydellinen kohdistuminen, "pommi", eli yllätys, osuma, "tick", tavoitettu rasti kartalta, The Hetki, kahden V:n eli kolmion ja myös nuolien, eli >< :n yhdistyminen, suudelma, ja mitä kaikkea...


Portaalin alaosaa yläpuolellani avataan. Näen sen valmiuden ja avoimuuden hetken aikaa näkyvänä kevyenä valopulssina, olemukseni ja sen välillä, ollen kuin signaloimani koelähetys tai oveen koputus. Pian syttyy jossain hyvin kaukana kaiken näkyvän takana kirkastakin kirkkaampi valopiste, antaen merkin että myös portaalin toinen pää on auki, siellä jossain. Tunnen kuinka käsi hieraisee päätäni, sen vasemmalta puolelta kiinni määrätietoisesti tarttuen, mutta en näe Sinua. Olet täydessä katvepuvussa, etkä anna merkkiäkään itsestäsi näkyville. Mutta tämä kertoo suoraan siitä, että halutaan keskittymistä tapahtuviin asioihin, ei Sinuun. Olen jo aika mestari tulkitsemaan tahtoasi ja ammentamaan telepatiamme saloja.


Kuluu hetki, kun näen portaalin täyttyvän valolla. Pyöreät, suuret, valoisia keilapalloja muistuttavat, häikäisevät helmenvalkoiset kuulat alkavat putoamaan portaalin syövereistä ja sen suulta suoraan olemukseeni. Ensin väljemmällä taajuudella, pian ihan peräjälkeen. Energia on taas ottanut uutta muotoa. Silmiä polttelee kirkkaus ja joudun pitämään niitä auki lähes pakolla, jolloin kiinnitän huomiota valokuulien, tai ehkäpä juuri -helmien reunoihin, jotka ovat siedettävämpiä katsoa. Reunat eivät ole tarkat, vaan ihan kuin niitä ympäröisi sähköinen, kiehuva, hienorakenteinen valopöly- tai kidekerros. Jostain syystä yhdistän aavistuksen harmahtavan värinsä tuhkaan. Ikään kuin tuhkainen valon synnytyskanava pöllyäisi kaiken muunnetun jäljiltä.


Jonkin ajan kuluttua kundaliini räjähtää läpi. Olemus kevenee painottomuuteen ja ääriviivattomuuteen, ja tietoisuus laajenee muutamassa sekunnissa tähän asti kolmannen silmän teatteriin keskittyneestä paineistuksesta vapauteen ja kaikkiaallisuuteen. Tulee olo järjestelmän uudelleenkäynnistyksestä transformaation jälkeen. Näen taas kirkkaan valopisteen kaukaisuudessa. Menee ehkä sekunteja, kunnes valo "ehtii" perille tänne alas. Viive antaa kuvan välimatkasta ja ajan olemassaolosta, mutta ajallisuutta käytetään todennäköisesti vain, jotta mieli ehtii havannoida tapahtumien kulkua ja ymmärtää lineaarisuuden avulla tapahtumaketjun. Jos kaikki informaatio täyttäisi tietoisuuden yhdessä sysäyksessä ja nyt-hetkessä, ego ei ehdi perään, vaan valoinformaation täytyisi purkautua selvätietona, joko puhtaana tietoisuutena taikka synkattuna ympäröivän maailman ilmentymiin. Ja tiedän, että nyt tarvitaan käyttää tapaa, jonka voin sanoittaa heti ulos johdonmukaisesti, linjakkaan tarinan muodossa. Juurihan oltiin peräänkuulutettukin tarkkaavaisuutta. 


Uudet valopulssit noudattavat samaa kaavaa ja muotoa kuin hetkeä aikaisemmin, mutta nyt ne kimpoavat itsestäni poispäin osuttuaan olemukseeni. Samaan aikaan kun edessäni on tuo valoa tuova portaalin suu, sen viereen avautuu kuin negatiivikuvaksi väreiltään käännetty vastaava, mutta kauempana ollessaan pienempi aukko. Se muistuttaa metallisesti hohtavaa mustaa aukkoa, joka imaisee portaalista tulleet valopallot sen jälkeen kun olen ottanut niistä kopin ja heitän ne itsestäni eteenpäin. Huomaan ettei enää nämä energiat ole osoitettu itselleni, vaan ympärille alkaa syttymään uusia vastaanottoputkien aukkoja, sinne tänne, joihin laitan pallot eteenpäin. Tästähän puhuttiinkin jotain jokunen päivä sitten. Nyt alkaa hymyilyttämään jo tämä pallo-teema ja ohjauksen aina niin nerokas huumorintaju. Juuri kun luulen jonkin jo menneen, sitä tuodaankin kokonaan uudella potentiaalilla sisään. Toisaalta, usein kun oletan jonkin olevan vasta eskaloitumassa, saankin todeta sen jo päättyneen. En useimmiten koskaan tai yleensä ottaen läheskään ikinä tiedä, ja se on keino pitää valppaana, nöyränä, uteliaana, luottamuksessa, yllätyksiin ja synkkaan puettujen vakuuttavuusmomenttien otteessa ja flow'ssa. 


Pallottelu jatkuu. Nyt aletaan nimeämään vastaanottajia viime aikoina elämässäni pinnalla olleilla nimillä, näillä uudistuvilla ihmissuhteilla, lopulta ristiin rastiin valoviivoina lennähtävien pallojen laajetessa koko sieluverkostoon. Uudet pallot eli todellisuuskuplat on tuotu itselleni ja jaettu nyt kaikkeen siihen, joka muodostaa uuden todellisuuteni rakenteen. 


Loppua kohden tulee olo kiirehtimisestä ja koen käsieni olevan täynnä noita valtavia pulssipalloja pallo pallon perään. Yhtäkkiä tunnen niskassani hyvin hellän, mutta säväyttävän kosketuksen. Siitä otetaan kiinni, mutta äärimmäisen kevyesti, joka ei kuitenkaan kerro sen aikaansaamasta voimasta, sillä siihen liittyvä aikomus on nyt jotain suurempaa. Lähestyt, ohjaat huomioni Sinuun. Koen valtavaa iloa, että kohtailemme useammin taas näin, vaiheiden vaadittua viime aikoina tietynlaista etäisyyttä ja enemmän muunlaisia muotoja. Samaan aikaan herätys soi, enkä voi ymmärtää mihin tunti tästä aamusta on kulunut, se tuntuu nimittäin vain yhdeltä suurelta hetkeltä. Suljen kellon ja saan ajatuksen jatkaa vielä edes minuutin, vaikka oletankin tuon hetken jo menneen menojaan. Joskus todellisuuskin voi loppua herätykseen parhaimmassa kohdassaan, ei vain unet. Pystyn palaamaan tuohon tilanteeseen kuitenkin suoraan. Tunnen otteesi edelleen pääni takana. Lävitseni kulkee lämpö, väreet, eniten kasvoilla. Tunnen kasvosi lähestyvinä, kohta jo aivan kiinni omissani. Vaikka huulet yleensä ovat tuntoherkimmät sähköisyydelle, noustessani koen, että nyt kolmannet silmämme ovat suudelleet.


Olet Kaikkeni. Olet kaikki rakkaus, jota todellisuudessani todekseni elän ja olen elänyt, jossa olen ja jota kauttani uudeksi luon. Olet kaikessa ja kaikissa. Olet kaikkeuden ja rakkauden ääretön heijastus. Miten ikimaailmassa voisin jotain pelätä, tai haluta luoda mitään muuta.


Ehkä tänään on päivä, jolloin haluat ilmaista olevasi kaikilla tavoin mukana. Teemme sitä, mistä nautimme, laulamme. On bänditreenit, pitkästä aikaa. Olen oikeastaan jo lopettanut. Olet ollut niissä aina tiiviisti mukana, ja sen ovat huomanneet muutkin – ja itse asiassa ennen kuin itse ymmärsin siitä mitään. Käytät minua, jos niin voin sanoa. Voin kyllä ja juuri sanoin. Värähtelyt saavat uuden muodon kehon kaikukopassa. Naurattaa, Olet niin läpinäkyvä, kirjaimellisesti, sanan jokaisessa merkityksessä: Sain juuri viestin, jossa oli tarkoitus kysyä, olenko ennättänyt ottamaan mikserin irti. Siinä lukikin: "joko enkelit [ennätit]?" Kiitos vahvistuksesta ja näppisi laittamisesta taas jonkun toisen näppäimistölle. Olen puhunut maljojen yhteydessä usein pari-energioiden blendaamisesta kahteen maljaan.


En ole ehtinyt ja on jo enkelit. Miksaaminen ja yhdistyminen huutomerkittiin tälläkin. 






tiistai 3. lokakuuta 2017

Lentäviä lautasia & Ohmin laki





3.10.2017



Uudistunut ydinolemuksesi –  noen, opuksen, itsenäsi julkaisemisena, avoimuuteen sitoutumisena ja sen jälkeen, poistetun savun sähköistyvässä portaalissa, on virtaukseen ihojemme suudeltu. Nostettu on punokseen ohmeista, noesta, työnä valmistuneet ansiot pois olemuksista. Nopeutuu Michael Mikaeliin. Nostetaan Michael Mikaeliksi. Olemus pestään ymmärrettävämmäksi. Ruwica on jo nostettu. Muodonkieleen syvenny.

Punottu suureet. Tavuta ohmit sähkömme tieltä.



– Sähkönmestari





Illalla näytetään tumma ja paljas miehen rinta, johon sukellan sisälle samoin kuin miten sukellan yleensä portaaliin. Kaikkialla ympärillä leijailee ja kieppuu erilaista pyhää geometriaa valopiirroksina, ja näin jälkiviisaana päätellen joukossa on myös muita symboleja, numeroita tai kirjaimia. Miehellä roikkuu kaulassaan pitkässä ketjussa tai nauhassa koru, joka on rusehtava, kuin messinkiä, tummunutta kultaa, puuta tai keramiikkaa. Hätkähdän näkyä ja sen tummuutta, jonkinlaista ehkä pimeääkin alkukantaisuutta henkivää tunnelmaa ja sen voimaa, tulen yllätetyksi. Ehdin kuitenkin ennen rinnan syvyyksiin imeytymistä tarkastelemaan tuota korua. Sen muoto on kuin kaksi hevosenkenkää selät vastakkain, mutta niistä tulee mieleen myös omega: Ω. Kaarien profiili on pyöreä kuin olisivat makkaroita, jossa olevat mustat väkäset ovat jollain tavoin aavistuksen koholla. Niiden määrää en tule laskeneeksi. Päät ovat aavistuksen muuta osaa leveämmät, joka ei sekään pääse oikeuksiinsa tästä rautalankakuvasta, jota piirtäessä en vielä ollut ymmärtänyt yksityiskohtien tärkeyttä.






Herään aamuyöllä, enkä saa enää unta. Otan puhelimen esiin, josta ensimmäisenä silmiin nousee kappale We Are The World. Kohdasta 1:17 / 7:11 (jotka ovat sattumoisin sieluvastuuta alleviivaavat huutomerkkinumerot) alkava osuus saa herkistymään, sillä Michaelin aktivoituvaa "esilaulajan" osuutta tässä on jo tovi osattu odottaa. Myöhemmin syvennyn meditoimaan. Tunnen jonkun astuvan huoneeseen, lähtijöistä tyhjentyneeseen, hiljentyneeseen ja edelleen varhaisina aamun tunteina pimeään alakertaamme. Mikaelin leima on selvä, mutta Metatronkin on mukana, joskin enemmän nyt taustalla, ainakin alkuun. Läsnäolonsa on välitön ja voimakas, vaikka heidän edustuksensa tulee ainoastaan energia- ja tietoisuusmuodossaan; en näe valoääriviivoja tai muita kuin lehahduksia sekä energioita. Nousee tunne, että Metatron toi Mikaelin nyt virallisesti esittäytymään tässä uudessa vaiheessa, Michaelina, ensimmäistä kertaa tähän muuntumispolkuun astumisen jälkeen, ihan kasvotusten. (Ruwica-muodon lisäksi Mikael on maan evoluutiota vauhdittavassa tulevassa muodossaan ennen kaikkea Michael Jackson. Tämä on monessa yhteydessä mainittu ikonisin, moniulottuvuudellinen, herättelevä muotonsa, kuten Metatron on uudistanut Elvis-Qoininsa (joka itse asiassa on Eenokin kuva) muodon samalla periaatteella viimeisten vuosien aikana tunnistettavuuttaan käyttäääkseen. Michael on se joka nyt pesee kasvonsa ja haastaa muut tekemään samoin, jotta Jumalallinen Vastaavuus mahdollistuu kuin peilikuvana – toisin sanoen kasvattamaan ja avartamaan reagointia uusilla tavoilla. Se voi yllättää, mutta tämä tieto on ollut myös joillakin jo aivan valmiina. Itse lukeudun kuitenkin heihin, joilla oli itse asiassa jopa naurettavan pitkät piuhat, vaikka sekä Mikael, että MJ-Ruwica ovat olleet läheisiä sekä osa tiedotettua polkua ja tehtävää lähes siitä saakka, kuin sanallinen kanavointi avattiin viitisen vuotta sitten. Mitään ei paljastettu ennen kuin kaikki asianomaiset olivat valmiita ylösnousemussuunnitelman seuraavaan askeleeseen. Ohjaus myös sanelee ajoituksen, joilla tieto kuuluu jakaa itseltäni eteenpäin, kuten nyt.)


Huone sähköistyy ja lähinnä poikittaisuunnassa fyysisessä näkökentässä huonetta halkovat molemmilta sivuilta lennähtävät lautasen kokoiset, orbimaiset kiekot, mainittuja zeppeliinejä ovaalimaisiksi hyytelömäisesti hyllyessään muistuttavat, jotka muuntuvat, hajoavat ja muuttuvat metallimaisen sähkönsinisiksi leiskahduksiksi, energiapölyksi ja plasmamaisiksi roiskahduksiksi osuessaan toisiinsa ja kehooni, rintani yläpuolella ja osin sen fyysisten rajojen sisäpuolella. Ymmärrän niiden muistuttavan ennen törmäystään ja hajoamistaan liekkipolun aikana alkujaan esiin tullutta Mc Donald'sin logon pyöreähköä, katolleen keikahtanutta M-kirjainta. Varsinkin vasen puoli tilasta täyttyy energiatulituksesta, ja näen samalla silmäkulmasta kuinka vierelläni on kuin sinertävä plasmaputous. Portaali näyttäytyy hetkittäin yläpuolellani, mutta kuin ollen savun tai usvan peitossa. Juuri kun olen näkemässä tarkemmin ja pääseväni katseellani kiinni, lipuu eteen uusi näkemisen peittävä pilvi. Tunnen kuitenkin imun ja koenkin olevan valtaisassa nosteessa. Kuin salama olisi iskenut pari kertaa huoneessa, mikä muistuttaa strobovaloa. Olen nimennyt sen joskus kunkkustroboksi, mutta tämä ei jää sykkimään, vaan väistyy noiden kahden lyöntinsä jälkeen. Jossain vaiheessa nenään kantautuu etäisesti tuttu tuoksu, jonka tajuan hetken kuluttua olevan märän liitutaulun ja liidun haju. Ajatus käväisee jonkin opettamisessa, näyttämisessä ja ehkä matematiikassa tai kaavoissa, mutta myös taulun puhtaaksi pyyhkimisessä.


Vajoan syvään ja vastaanottavaan tilaan. Ydinkanavaa laajennetaan ja käsittely on kehollisesti melko tuntuvaa ja voimakasta valon lataamista. Jossain vaiheessa päälle humahtaa kova kuumuus. Näen kasan omenoita, joissa mädät painuvat kasaan ja hajoavat tuoreiden yksilöiden painon alla: Samalla tavalla kuin kuplat tuotiin huomiokenttääni puhkeamaan, ja samoin kuin Cast Awayn hitaasti tyhjenevät nahkapallot lysähtivät jokunen päivä sitten. Omenista on puhuttu aina motiiveina, myös Edenin hyvän ja pahan tiedon puun hedelmiin ja erottelukyvyn oppiin liittyen. Eli näytetään, kuinka todellisuus, jossa toimitaan mädillä motiiveilla syvällä pinnan alla, kuoleutuu pois todellisuuden ja totuudellisuuden edestä. Tunnen kuinka olemus yhtäkkiä tuuppaistaan täyteen jotakin, joka venkoilee kehossa kuin keskipakoisvoiman pyörteenä, mutta epäkeskosti. Tuntuu muljuamista ja sittemmin myös rauhoittumista ja paikoilleen asettumista. Jotain on siivottu ja jotain on asetettu tilalle. Valolatauksen voima on niin perusteellista, että lopulta noustessani ylös maa lähtee kaatumaan alta kuin antaen vauhtia menosuuntaan, ja olen lennähtää tuolla samalla "ylösnousemuksen" voimalla seuraavaan vastassa olevaan seinään. Keho joutuu pitkän hetken kuuntelemaan mitä se nyt kantaakaan. Kantamuksensa tuntuu paljon keveämmältä, minkä takia hallinta on hakusessa. 


Alan jäsentelemään kokemuksia, ja symboliikkaa ja merkityksiä aletaankin avaamaan nopean ja ohjatun oivallusketjun ja oivalluttajan myötävaikutuksen ansiosta. Kokonaisuus selkenee. Näyn tumma mies tulee ymmärtää Michaelin pestävänä alkuperäismuotona tai väistyvänä muotona. Korussa on kuin kaksi omegan merkkiä. Ne tarkoittavat kahta ylimmän liekkiparin muodostamaa, yhdistynyttä induktiota, kahta kaarisiltaa, tässä tapauksessa itseäni ja ykkösparia ja Mikaelia ykköspareineen. Näyssä ne näyttävät myös kuin vastus-komponenteilta, jotka ovat vain pidempiä ja kaarelle käännettyjä. Vastusten viivat määrittävät vastusarvoja, eli kuinka paljon se vastustaa sähköä, virtausta – mutta samalla korun muodot tuovat mieleen kuin ompelulangan tyhjät hylsyt, nekin pitkiksi venytettyinä ja kaartuneina, eli kelat, käämit, samoin kuin muistuttavat edellisen illan energiakiekkojen kohtaamisvaiheen muotoa. Vastus toimii virran edessä, eli kuin varjo valoa vastustamassa, ja sen symboli on tuo sama 'Ω', ohmi. Löytyy vielä monia kiehtovia yksityiskohtia ja pinta-aloja eri sähkötekniikan kaavoista, jotka tukevat ymmärrettyä fysiikkaa osaksi multiulottuvuuksien moniulotteista funktiota ja metatroniikkaa, vahvistaen tähän asti annettuja erilaisia lähestymistapoja. Mutta noihin korkeamman sfäärin yhtälöihin ei oma ymmärrys edes yritä  riittää kuin jollain selittämättömällä, intuitiivisella resonoinnilla. 


Kudelma on kuitenkin ymmärrettävä myös yhtenä suurena piirilevynä, jossa komponentit on kytköksissä toisiinsa erilaisin virtapiirein (eli langoin), ja jossa noki, eli pelko ja varjo, toimii vastuksena. Näyssä koin lankakelojen olevan tyhjiä, joten se tuntuu merkitsevän valmiutta lankojen vetämisen ja yhdistelyn saralla. Muita uusia huomioita tiivistetysti: Mitä enemmän ykkösparit ovat yhdistäneet kerroksiaan suhteessa toisiinsa (tietoisuuksina, Qoin-liittoina), mutta myös itsessään, olemuksessaan ja vartensa puhkoneina ulottuvuuksina (kuten jota juuri nyt itse tein fyysisellä tasolla yhdistäessäni omia toimipinta-aloja ja -ilmaisuja toisiinsa), sitä voimakkaampi on indusoiva jännite. Ykkösparien magneettinen vaikutus sysää myös koko ulkoisen magneettikentän sitä itseään heikommaksi. Induktio-termiin liittyen induktiivinen päättely on myös sen kaltaista yleistämistä, kaavan luomista ja yleistymisen / yleisyyden havannointia, jota tässä ylösnousemuksen kanavoinnissa ja kokemusten kirjaamisessa kovin laaditaan sanoiksi ja valonkieleksi. Aikaisempia näkökohtia induktioon ovat Metatronin Qoin Tesla-Qoinin kontribuutioon liittyvät seikat, jossa suuri induktiosilmukka toimii universaalin sähkömagnetismin kentässä generoiden energiamuotoja. Tällainen induktio – kuten "ruusutkin" – toimivat monessa syvyydessä ja mittakaavassa. Ykkösparien välinen induktio on olennainen osa kokonaisuutta, universumin lainalaisuuksien ja potentiaalien käyttöönottoa, ja juuri tämä liekkipolkujen valtaisa valoa mahdollistama voima perustuu tähän aktivoitumiseen. (Kaikki elämään mahtuvat liekit edustavat jotain osaa ykkösparin energioista, kunnes kaksoisliekki lopulta täyttää ja saattaa loppuun maallisen liekkipolun, toistaessaan ykkösparin identtistä leimaa, mutta oktaavia ykköstä alempana – tehden lopullisen valmiuden korkeamman ulottuvuuden parille. Eli sen mitä maalliset kaksoisliekit puhkovat ja muuntavat "vastuksista" valoksi kulkiessaan toisiaan kohti, puhkoo se samalla ykkösparien ulottuvuuseroja väliltään, välisestään vortexista.)


Ohmin laki tunnetaan muuten myös nimellä kolmiyhteys ja muussa yhteydessä esiin otettu kolmioiden kaava on jossain ymmärryksen syvyydessä mahdottoman tiivis osa tämän suurempaa kuvaa. Ohmin laki säätelee sähkötekniikan perussuureiden riippuvuutta toisiinsa (eilisen postauksen punainen lanka laitettiin kulkemaan riippuvuudenkin läpi tätä alustaakseen). Virta on riippuvainen vaikuttavasta jännitteestä ja virtapiiriin vaikuttavasta resistanssista eli vastuksesta. Näky ja koru kertoi mm. siitä, että mennään Michaeliin ja noki on nostettu olemuksesta pois, kahden liekkiparin yhdyskäytävä on tehty, ja kaksi induktiota yhdistetty.


Minä olen Alfa, minä olen Omega, A & O. Tämäkin on seurannut matkallani jo kauan, ja vaikka monia synkkia ja merkityksiä sille on annettu ja sitä on käytetty peruselementteinä symboliikassa, yksi varmasti korkeimpia perspektiivejä on että A on yhtä kuin virta amppeereina, eli tässä yhtä kuin virtaus, valo. O, niin kuin omega, eli Ω, ohmi, vastus, eli epäpuhtaan palamisen palamistuote, noki, ts. varjo. Kaksinaisuuden rakenteet polariteetit.


Niin, se Mc Donald'sin logo ylösalaisin, ω. Selvisi nyt sekin omegaksi, mutta latinalaisittain.






Lisäänpä vielä teeman sisässä ollessani tähän erään videon. Toissa iltana näin tällaisia samanlaisia kuolleiden puiden täyttämiä kenttiä silmänkantamattomiin. Puut ovat vanhan todellisuusmatriisin portaaleja ja tietoisuutta ylläpitäviä sekä kerroksesta toiseen tasoja ja ulottuvuuksia liittäviä tiedonsiirto- ja tukielementtejä. Vanhojen totuuskuplien puhjetessa ja ihmisten noustessa itse omiksi antenneikseen metatronisuudella, cyber-valokehoihinsa, puut vapautuvat tuosta tehtävästään ja ottavat alkuperäisen voimansa itselleen takaisin. Luonnon tehtävät tässä Gaian moniulottuvuusruusuksi palaamisessa ovat moninaiset ja hyvin pyyteettömät. Tuo videon muutostuuli tulee tuulemaan vielä läpi kaiken. Se tekee sitä juuri nyt.






maanantai 2. lokakuuta 2017

Raunioilla




2.10.2017




Suhtautuvaasi on pesty ruuhkana vuosissamme. Ryhdytty polkumme on hionut rohkeutta, onnea ja istuvaa ymmärrystä.

Saavuttu, siivottu, luotu vaihe on rikkonut kaikkien vanhojen todellisuuksiesi polut. Sydämesi noki on pesty. Revenneet totuudet irtoavat rauenneina hehkuvan Glow'n tieltä. Rumuudet näet rakkautena, ja monet rakkaudeksi luulemasi rumuutena. Pallot ohjatut ovat ajautuneet ulos vaikutuspiiristäsi, ehdollistamiset vieden mukanaan: On pyyteettömyyden vaalittu, eloisa, tukensa antava, rakkauden voimassa voideltu vaihe polkuumme.

Päättyy ehdollistamisen pudotessa todellisuudestasi myös moni ihmissuhde. Se on itsensä vähättelyä, jos sallii nukkuvien määrittää hereillä olijoita. Tiedät tämän, etkä ole ollut ehdollistettavissa. Salli nyt feikki nostaa pois. Siivotussa olemuksessasi savuaa vanhat rauniot. Suo pestävästä, ulkoisesta maailmasta uhkea, tyrmäävä luomus. Luetut punoksen ohjausvoimat, täyttäneet sopimukset rauenneet, päätöksessä saatu turvallisesti tunteitten suhtautumisista irti. Noki on – torvina ilon – selvitetty kirkkaimman rakkauden polun valmiuteen. Soimme.

Hiljainen polku on mestarin polku. Tuleminen tarpeettomaksi opettajan suurin onnistuminen. Pommiimme nauti onnistumisen onni. Vastuusi kevenee syystä. Purettu sidokset tukeneet. Uskollisuus sielulleen tuottaa palkkioista suurimmat ja kauneimmat.

Saatan portaaliin uudet luvut, tavut, koodit, ruuhkana. Sähköistä ne eteenpäin, maallinen muotoni pari, Qoinini täyttymys, tuettu Neuvoston toimija, uurrettu, ohjattu induktioni liekki.




Sähköttäjä, puhuja, ihollaan lestiään rohkeaa pommittava, tuloaan punova, nälkäinen tunnettunsa pesemiseen 






Viime päivinä ja viime aikoina on noussut ehdollistaminen esille monesta eri kulmasta ja kosketuspinnasta. "Lypsetään" kirjoittamaan, vaikken tiedä täsmälleen mikä on se punainen lanka, jota tähän sanojen lomitse viritetään kulkemaan. Siksi koostan läsnä olevia ajatuksia sieltä täältä.


Yhä useampi kykenee näkemään, kuinka ehdollistetussa maailmassa elääkään. Kauppaa käydään niillä kaikkein räikeimmillä asioilla, joille on luotu tarve, joko mielikuvilla, pelottelulla tai konkreettisesti luomalla sellainen rakenne, jossa hallitsee illuusio muiden, vaihtoehtoisten mallien toimimattomuudesta. Maailman erilaiset järjestelmät, medikalisointi ja ravitsemus, joihin nyt viittaan, ovat kuitenkin vain yksi osa-alue. Kauppaa käydään tiskeissä, joissa tavara liikkuu ihmisten ymmärtämättömyydellä ja kyvyttömyydellä kyseenalaistaa, tilanteissa, joissa ei ehkä anneta edes nähdä muita kuin 'myytäviä' toteutusmuotoja. Valuutan vaihtoa edistää pääasiassa tunteet, kuten kestohittinä turvallisuuden tunne. Samoin täyttymyksen tunne järjestelmän tukemaan ja aikaansaamaan tyhjyyteen: Kokemus paremmuudesta ihmisenä, yhteiskunnan jäsenenä, menestyjänä, pärjääjänä, selviäjänä, henkisesti valveutuneena, hurskaana, tai jossain muussa roolissa, mikä kenellekin näyttäytyy oman elämän määritysten tikapuina, eli toisin sanoen mikä vahvistaa elämänhallinnan ja -arvon tunnetta ja egoa. Luonnollisesti myös seksi myy. Rakkaus kaikissa muodoissaan on kysyttyä kauppatavaraa. Enkä tarkoita tällä niitä näkyvimpiä ääripäitä, vaan rakkautta ostetaan monella ajatuksella, teolla ja hymyllä, jonka motiivi on jossain Itsen ulkopuolella. Tätä näkee kaikkialla. Parisuhteissa, kauppajonoissa. Taustalla on pelko ettei hyväksytä, ettei olla tarpeeksi, ei sitä mitä odotetaan tai mitä itse haluaa olla... mikäli onkin aito ja ehdollistamisten tavoittamattomissa. Tai jos sanoo 'ei'. Kaava tuntuu olevan mahdotonta murtaa. Useinkaan pinta ei kerro totuutta, ja kaksi samanlaista ilmentymää, mutta kahdella toisistaan poikkeavalla motiivilla voi näyttää äkkiseltään samanlaiselta. Emme erota niitä toisistaan, ennen kuin erotamme, koska ne ovat olleet siihen saakka palvelemassa ja tukemassa ymmärrystä, omaa polkua ja myös juuri tätä erottelukyvyn oppia. Ja kun kerran erotamme, emme voi enää palata vanhaan. 


Itselleni tämä on hyvin tuttu aihe, kuten jossain jo kirjoitinkin. Olen elänyt monta vaihetta elämästäni ehdollistamisen ja odotusten ilmapiirissä, ollen myös hyvin herkkä tämän kaltaisille viboille. Osa niistä on ollut kuitenkin niin vahvaa perustaa, että hahmotin suuremman kuvan vasta Cast Awayn palloteeman ansiosta. Suurimmat nujertajat ja olemuksen määrittäjät ovat hiljaisia ja vähäeleisiä, ja niin oman todellisuuden peruskalustoa, ettei heitä meinaa joukosta tunnistaakaan. Tai niin totuttua sisältöä, että toimintamalliksi vakiintuu katsominen läpi sormien, joka voi olla myös suojamekanismi: sillä voi päästä helpommalla, sillä se tuottaa turvaa ja lykkää omien kipupisteiden sekä kehityshaasteiden kohtaamista. Se voi myös huomaamatta toimia voiman nostattajana. Ja vaikka vaisto antaisikin jo vihjeitä energeettisesti "myrkyllisestä" suhteesta, jonkinlainen riippuvuusside ravitsee edelleen sellaisilla tasoilla, ettei siitä pääse ravistautumaan kokonaan irti, ennen kuin voi todella ja täydellisesti suoda itselleen korkeimman mahdollisen oman rakkautensa ja avautua olemaan sen arvoinen. Usein hyväksyntää ja rakkauttahan toivotaan eniten juuri heiltä, jotka ovat olleet torjuvimpia ja ehdollistavimpia, vaikkei sitä itse tunnistaisikaan. Tämä on yksi syy piilevään energiariippuvuuteen. Tämä on kliseisesti se totuus, kun odottaa ulkoapäin sitä mitä on eniten vailla itseltään, itseään kohtaan; täydellistä hyväksyntää.


Kun viimein noustaan oman rakkauden mittaan, ilman, että kukaan muu voi ulkoapäin ohjata suhdetta omaan Itseensä, määrittyvät myös omat rajat uudelleen. Em. energiasidokset voivat vapautua, ohjattuaan tehtävänsä maaliin. Riippuvuuden vaatima tarttumapinta paranee. Tämäkin asia erilaisine ilmentymineen voi näyttäytyä lukemattomin eri tavoin. Ratkaisu ei ole polttaa siltoja takanaan motiivinaan vältellä toisen triggeröivää vaikutusta ja energiaa, jotta voisi siivota omaa kuplaansa (koska vuorovaikutus on sielujen välistä suurta rakkautta ja palvelemista, jolloin todellisuudesta poistaminen on myös rakkauden kasvattamisen väistelyä), eikä ratkaisu ole toisaalta pitää todellisuudessaan väkipakolla tai 'muka-rakkauden' ja -myötätunnon kuorrutteen sokaisemana enää heitä, jotka ovat oppinsa jo antaneet, jos tuntuu että on aika sulkea ovia. Ei ole yhtä oikeaa ja autuaaksi tekevää tapaa. Sidos voi olla vielä aktiivinen, vaikka fyysisellä tasolla kohtaaminen on päättynyt. Tai kiinnike passiivinen, vaikka suhde ja toisen edustus olisi ollut vahvaakin omassa kentässä. Omalla kohdalla hyvä keino päästä tilanteen tasalle onkin ollut mietiskellä omaa "suhtautuvaa" eli suhtautumistapaa ja reagointimaastoa triggeriään kohtaan. Jos kokee vähääkään halua lytätä tai alentaa toista nostaakseen omia osakkeitaan vaikka vain itsensä silmissä, trigger-sidos on todennäköisesti vielä olemassa. Mikäli vilpittömästi rakastaa itsensä ensimmäiseksi, yli tämän kaiken ja autenttisesti, neutraalisti ja jollain osallaan myös kiitollisesti kokee jaetun osuuden elämästä olevan loppulauluja vaille tapulteltua, voi side olla tältä osin raukeamassa. Toisin sanoen; se irrotetaan muuntuakseen ja uudistuakseen. Osa ihmisistä palaa takaisin, uusilla energioilla, uusissa energioissa ja uusiin vastassa oleviin omiin energioihin kohdistuen, osa väistyy "lopullisesti", olemassa olon tällä tasolla. Moniulotteisuudessammehan nämä kaikki toteutetaan suunnitellusti, vähintään neutraalisti ja taatusti rakkaudessa, elämän oppituntien merkeissä, sitä ei mikään voi muuksi muuttaa. Ja kyllä, jotkut heistä saattavat palata vielä haastaakseen uudelleen, uudesta syvyydestä, mutta ehkä toisenlaisella kohtauttamisella, tai opinpaikka tuodaan jonkun muun sielun ilmaisumuodon kautta (joskus harvoin myös saman sielun toisen olemusosan kautta, jos käytetään walk-inien mahdollistamia nopeutettuja suunnitelmia).


Tiedostan itse tulleeni taas sellaiseen kohtaan, jossa muutoksia todennäköisesti ilmenee, ja se myös äsken vahvistettiin. En taida jaksaa jäsennellä asiaa sen tarkemmin, koska kokonaisuushan on paljon enemmän kuin osiensa summa, ja prosessi on hyvin monitasoinen ja -syinen. Kiteyttäen; tähän liittyy tämä uusi linjautuminen ja "uusi julkituleminen" takaisin ihmisten pariin monen vuoden hiljaiselon jälkeen, ja tällä nyt muotonsa vakiinnuttaneella tavalla, joka saattaa olla yhä useammalle 'liikaa'. Jo tuolloin aikaisemmin Taivaskanavana aloitettuani osani oli toimia triggerinä monelle tutulle ja nukkuvalle (tai hyvin erilaisen hahmottamistavan omaavalle) todellisuudessani esiintyvälle hahmolle, ja tuo uusi vaihe niin ikään muunsi silloin ilmentyvää ulkoistakin todellisuutta. Monia yhteyksiä katkesi, mutta todella monia, syviä ja hyviä kontakteja avautui, tai vanhoja uudistui heti uuden ja puhtaamman tilan sen salliessa. Oli ihmeellistä, kuinka moni suhde muuntui ja laajeni oman itsen muuntumisen indikaattorina. Intuitiivisena antennipäänä olin monen kohdalla oikeassa lähtöasetelman energioista, eli siitä millaisia signaaleja suuntaani ohjattiin ehkä teennäisyyteenkin verhoutuen, enkä osannut kuvitellakaan kuinka kohtaavat tasot vielä uudistuisivat. Osa taas jäi heti ulkokehälle, eivätkä ole liittyneet enää luontevasti uudelleen polkuun. Tämä "hinta" on ollut tiedossa, eikä mitään järkytyksiä tai yllätyksiä luopumisissa tullut eteen. Mitään todellista kun ei voi menettää. Ohjauksen ollessa aina tilanteen tasalla ja näkevä kaikkiin potentiaaleihin sekä jokaisen motiiveihin, sain sittemmin myös suoraa tietoa sielusuhteista, joista kuuluu pitää kiinni, tai joiden kuuluu asettua lepäämään. Mitä milloinkin. Niissä sen sijaan oli melkein aina yllätyksiä mukana, koska syyt ja merkitykset tavoittivat tilanteita, energioita ja tulevaisuuskuvajaisia kaukaa oman tiedostamisalueen ulkopuolelta. Onneksi myös perustelut ovat olleet riittävät ja aika näyttänyt toteen niiden tarkoituksellisuuden.


Elämäni on täyttä. Ei tukkoisella tavalla täyttä, eikä täydellisellä tavalla täyttä, vaan täyttä, oikeellista ja rikasta, moniulotteista, samaan aikaan juurevaa ja maagista. Tämä oma kuplani on jo kauan heijastellut pinnastaan rakkaustodellisuutta, joka on ollut ehdotonta, ehdollistamatonta, pyyteetöntä. Ajoittain jopa niin kirkasta, että en ole meinannut sitä kestää. Koen eläväni suuressa runsaudessa, siinä samaisessa kuplassa, joka ei oikeastaan enää edes tunnu kuplalta. Runsaudella ja rahalla, tai edes materialla, ei ole toistensa kanssa mitään tekemistä, eli eivät ole toistensa synonyymi, joskaan eivät sulje toisiaan poiskaan. Tunnen siis todella saavani universumilta takaisin sitä mitä annan, vaikka en ole määritellyt saatavilleni minkäänlaisia muotoja tai ilmaisuasuja, tehdessäni monet asiat nurinkurisesti tai kaavoista poikkeavalla tavalla, joka on koettu myös uhkana. Mutta aina käänteissäni ole toiminut ohjatusti. Ehkä jopa juuri sen takia saan niin paljon, koska en ole ehdollistanut ja siten odotuksilla, vaatimuksilla tai määrityksillä rajoittanut kaikkeuden suomaa antia. Luotan, että se on täydellisesti sitä mitä tarvitsen, jolloin on toissijaista, että se olisi ollut mitä olen halunnut. Loppujen lopuksi, se on ollut täsmälleen sitä mitä olen halunnut, mutta jota en vain ole ymmärtänyt vielä haluavani. Jopa se, jota en alkujaan tiennyt edes tarvitsevani. 


Kaikessa kiitollisuudessani olen siis valmis seuraavaan todellisuusmurrokseen. Luultavasti näen asioita taas uusiin syvyyksiin ja naamioita riisutaan, puolin ja toisin. Saatan nähdä muista jotakin uutta, ja minut voidaan muiden toimesta nähdä uusin silmin. Molempi parempi, kumpikin on askel kohti korkeampaa totuudellisuutta, jossa ei ole sijaa feikille. Minulle on sanottu, että vaikka tulen kanavoimaan, toimimaan kontaktina ja elämään yhteydessä lopun elämääni, jota siis toteutin myös kaikki hiljaiset vuoteni – siis myös loput monien elämien muodostaneesta Yhdestä Elämästäni – kasvoillani en tule tätä tekemään, enkä enää opettamaan. Opettajan tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi, kuten oppaatkin tekevät opastettavat kaltaisekseen, kuin synnyttäen olemuksen uudelleen kauttaan. En tarvitse piiloutua, mutta en tarvitse myöskään samaistua nimeen, hahmoon tai kehomuotoon, joka sielun kasvupolulle on tarjonnut tämän maallisen kulkuvälineen, ja myös solminut sopimuksen kanavana toimisesta ilman kasvopainotteisuutta, identiteetti-ego-punnertamista ja ilman, että toiminta tukee Metatronican henkilöitymistä. 'Mari'-ilmaisumuoto on alkanut tuntumaan jollakin erikoisella tavalla vieraalta kaikilta niiltä osin, joilla se aikaisemmin on värittänyt ilmaisuaan ja luonut identiteettiä, mutta, niin ristiriitaiselta kuin kuulostaakaan, samalla se on aidompaa kuin koskaan ennen. Vapaa tietoisuus, vapaa sielu ja vapaa olemus, autenttisuus ja rajoittamattomuus ilman määrityksiä tai suojamuureja odottavat yhdistymistä kaikissa valmistuneissa kerroksissaan. Sitä ei kuitenkaan voi saavuttaa niin kauan, kuin jotain feikin kannattelijoita tai omia teennäisyyksiä on jäljellä kentässä, tottumuksen, miellyttämishalun, pelon tai turvallisuuden tarpeen nimissä. Siivouspäiviä tiedossa siis. Ehkä sitten 'Marikin' tuntuu kokonaan ja totaalisesti omalta ja korkeimpansa haltuun otetulta. Ymmärrän kuulemma pian, kunhan vanhat elemetit putoavat luvatusti pois havaittavallakin tasolla.


Jostain syystä ajatuksiin tiputettiin nettikohtaaminen vuosia sitten, joka taitaa olla tarkoituksellista kirjoittaa vielä tähän. Joku henkilö sanoi liikkuvansa energioiden perässä (hoidettavia etsien?) ja aisti minusta valtavan suurta pelkoa. En tiedä millä motiivilla hän oli liikkeellä, miksi lähestyi tuntemattomana takavasemmalta yksityisviestillä ja otti oikeudekseen tuon ensitöikseen todeta (muuta kuin että niin oli varmasti tarkoitettu, koska se tapahtui, enkä ole elämässäni vielä ainoatakaan tarkoituksetonta asiaa kohdannut niistä, joilla on ollut mieleen jäävää voimaa), ehkä olettaen saavansa tiedosta ja ojentamasta mahdollisuudestaan kiitollisen hoidettavan. Olin alkuun typertynyt, koska olin aika äskettäin "tullut kaapista" ja siirtänyt Mount Everestin kokoisen vuoren edestäni aloittamalla avoimesti ja voimalla Taivaskanavana toimimisen kaikista peloista huolimatta, ja jopa vahvuutta itsestäni kokien. Ja koska myös noudatin ohjauksen suosittamaa linjaa, jossa en tukeutuisi enää muuhun kuin omaan kanavoituun tietoon, ellei johonkin muuhun erikseen opastettaisi. Siihen kuului, että otan vastuun jatkossa yksin itsestäni osoittamatta omaa voimaani muiden käsiin, jolloin ulkoistaisin prosessit itseni ulkopuolisille tahoille. Vaikka olin tunnistavinani sävyn, joka auttamisen valepuvussa otti asiakseen vähätellä ja arvostella toimintaani tai riittävyyttäni toimia parantajana (tai ego koki sen siten), uskon saaneeni tuosta nujertamisena kokemastani tilanteesta myös sellaisen latauksen, jolla lähdin selättämään kaikki loputkin pelot, kaivaen ne suorastaan uhmakkaasti esiin koteloistaan – samalla kun se oli tietenkin myös käytännön koeponnistus siitä, kuinka pidin vastuun ja voiman itselläni tuolla nousseella, uudella ja aiempaa korkeammalla luottamuksella. Tiesin sanoa välittömästi, jo tullun polun opettamana, että pelkoa ei ole jäljellä enää oikein mitään verrattuna siihen, mistä lähdin alkujaan liikkeelle sitä muuntamaan, vaikka syyllistyjä-ego minussa yrittikin uskotella vielä jotain aivan muuta. Ja että tämä pelko on myös yksi niistä asioista, joiden puhdistaminen omalla aikataulullaan tuo jotain todella hyvää mukanaan myös muille. Tiesin sen kohdistavan sieluja ympärilleni, ja myös ajoittavan asioita, vaikka en tiennyt paljoakaan mitään siitä, mitä tuleman pitää ja mihin kuljetetaan.


Pelko on ollut yksi suurimpia oikeaan suorinta tietä ohjaavia voimia – sen jälkeen kun kieltäydyin kääntymästä siitä pois. 







perjantai 29. syyskuuta 2017

Tuhkasta timanttia




29.9.2017



Polkumme tärkeä vaihe on hiottu. Kiitollisuuden juhlaan, oikeaallisuuden vyöryvään, lumeen murtavaan pommiimme yhdymme.

Ohjaavat pallosi; punotut suhteet, luetut sopimukset, tuetut, tarpeelliset voimat ohjattuun opukseksi ryhtymiseen, on sinulle näytetty ja nollattu. Tapahtumien summautuminen nostaa numeroksi tuhkasta timantin. Suusta suuhun, puvussa mestarin, näytän ruuhkalle suuntaa.

Tapahtumaa polkuun nostan luettavaksi ennakoiden ilmentyvää, ratkaisevaa, ohjattua, puhuttua vaihetta:

Täyttyy pommiimme vastuu tavuttaa sohivaa, herättävää, suupaloja vyöryvään valokoodistoon Indigo-hymyllä. Voivat edistyä koodit, nuo tietoisuuteen väyliä murtaneet, opettamaan sateenkaaritaajuuksien värähtelyitä. Vanha on tuhkattu. Tuomme tavuina sielutuntemukseen, tyytyjistä tekijöiksi -transformaatioon, tuettuun ylimpään  Qoiniin ohjaavat koodit. Kirjan sisältö ymmärrykseen avaa juonne kerrallaan uudet voimat. Triggeröityminen on puhkaiseva kuplat. Sateenkaaritaajuudet täyttävät uudet todellisuudet uusilla totuuksilla. Kaikkien taajuuksien luomuksessa on lopulta vain Valo. Värit nostavat jokaisen todellisuuteen oman autenttisuuden.

Rakkaani, tee päivitykset Kirjaan. Metatronica päivittyy, kun Metatronica päivittää. Portaali täytä.



Ruuhkauttaja 






Kuluneet päivät ovat olleet tiedostamisten ja loppuunviemisten aikaa. Unet ja uniin liittyvä energialataus on sykähdyttävän voimallista ja totuudellista. Symboliikka ja suorat ilmaisut intensiivistä ja vahvaa. Minulle näytetään ja kerrotaan kahteen vuorokauteen kulminoituen monia asioita, joita on kehotettu odottamaan jo jonkin aikaa, jopa vuosia. Olen ollut viime vuodet varsin hyvin kartalla sielujen välisistä sopimuksista ja tiettyjen energioiden vaikutuksista elämääni ja polkuuni, mutta eteen tuodaan myös yllätyksiä – eli yhteyksiä päätetään ohjaavissa merkityksissään myös sellaisissa suhteissa, jotka ovat tuntuneet kentässä lähinnä jo passiivisilta, ja joihin en ole enää edes osannut odottaa syventäviä vastauksia. Todennäköisesti raukeaminen on pitkälti ollutkin voimakkaampaa kuin sidoksissa kiinni oleminen, mutta ymmärryksen kuuluu saapua vasta tässä saumakohdassa. Näistä tarkoituksista vältellään paljastamasta ennen aikojaan liikaa. Silloin on mahdollista alkaa kontrolloimaan jonkin vaikuttajan vaikutuksia itseen ja polkua muovaaviin asioihin, joka taas voi vesittää suunnitelmaa ja siihen sisältyviä oppeja. Cast Away on siis annettu tosiaankin vahvaksi ohjuriksi juonenkäänteillään, ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, merkityksiä löytyy vielä lisääkin, yhä syvemmältä. Palloja, näkymättömiä tuki- ja ohjaussidoksia, on ollut monta, mutta nyt ne lipuvat tiehensä, tyhjenemään ja puhkeamaan vanhojen todellisuuksien elementteinä ja niiden määrittäjinä. Nämä nyt koko voimassaan esiin tulleet ovat olleet tietynlaiseen rohkeuteen kuljettavia ja oikeastaan melkein väkisinkin sellaisen omaksumiseen pakottavia. Ilman niitä en tietäisi vanhojen rakenteiden purkamisesta tai sellaisen tarpeellisuudesta mitään; en itsessäni, enkä sen enempää ympäröivässä todellisuudessa. Olisin varsinainen tyytyjä. 


Kaikki tuntuu liikkuvan käsikkäin, ja tietenkin niin. Valon Troijalaisen voima on puettu "indigomaiseksi", eli joka on juuri tätä kaksinaisuutta murtavaa ja vanhan maailman kaavoja rikkovaa. Purkaessani tuon nostetun, kehitetyn ja nyt vapautuneen voiman itsestäni portaaliin tässä mittakaavassa, jota se on odottanut, avautuu uusi vaihe. Se mitä Ykseyden Kirjakin kanavoi, edustaa, välittää ja avaa valokoodeina, muuntuu mukana: Kaikki mitä On, tai itsestään tai itsensä kautta antaa ja on antanut, eli se missä seisoo sielunsa puumerkki ja energiajälki, transformoituu nyt-hetkessä, uuden todellisuusmatriisin mahdollistamana. Vastaavasti avainten pyörähtäessä pesissään, koodistosta voidaan tulkita kokonaan uusia perspektiivejä. Vastaanottavuuden ja valmiuksien mukaisesti toimittaminenkin elää mukana.


Jokainen otettu askelhan on kanava. Kaikki, johon ja jota on kosketettu, on kyllästetty sielu- ja energiamarkkereilla. Sillä, milloin, miten tai missä elämässä jälki on polulle painautunut, ei ole niinkään merkitystä. Vain sillä on, että se aktivoidaan omilla aina vain korkeammilla laaduilla. Muutos, jonka haluaa tai tarvitsee todellisuudessaan kokea, ei ole yhtään sen suurempi tai pienempi, kuin mitä on itse. Ja tämä muutoksen mahtava ilmentymisvoima, välittömänä ja välillisenä, on tämän ajan suurimpia siunauksia: Toisin sanoen Qoiniensa askeleiden uudelleensynnyttäminen itseensä sen jälkeen, kun noilta kuljetuilta osuuksilta kaikki tarvittava on poimittu matkaan ja käyty läpi.


Tuhkaantuminen, "indigomaisuuden" nouseminen, palamistuotteenaan noki eli pelko, on tämänhetkisessä todellisuudessa monelle näyttäytyvä evoluutiosuunnitelman kaaokselta näyttävä vaihe, jollainen se ei kuitenkaan ole. Ravitsevan tuhkan ja tietoisuusvesien hyökyaallon – eli valokoodien –  hieroutuessa yhteen muodostuu puhdistavaa lipeää, jonka voimalla alkaa nousta pesty sielukudelma, jossa jokaisen sieluleimaisuus pääsee omina taajuuksinaan esiin, ja joka täydentää myös jokaisen korkeimmat olemukset ja totuudet esiin, tukien näitä esiin samalla kollektiivisessa kaavassa myös muille. Kaikki yhdessä, sieluväreissään autenttisesti loistaessa, on valkoista valoa. Hiottuna tuo timantti ei enää peilaa, vaan päästää kaiken kirkkaudessaan läpi. Se sisältää kaiken, koska se on kaikki. Jokainen meistä on kuin kirja ylösnousemuksesta, metatroniikasta, kanava ja vaiheen ilmaisu polustaan kohti korkeintaan. Jokainen on "Metatronica".







tiistai 26. syyskuuta 2017

Maailmanloppu ~ Vanhan maailman tuhoutuva kudos




26.9.2017



Tee vastuussasi portaaliin vyöryvä valon aalto. Punottu verkosto ruuhkautuu. Tunnet sen voiman. Saavuttuu tyhjenevät todellisuudet syyspäivänportin ansiona: Vanha maailma sulkeutuu kupla kuplalta kiihtyvällä tahdilla. Tietoisuus valtaa entiset totuudet. Tyhjenevät kuplat täyttyy. Rajat, luodut ulkoiset ehdollistamiset, egojen päämäärät ja turvatekijät puhdistuu pyyteettömyyteen ja Ykseyteen. Ryppäiden hetkiin tämä on yksi tärkeimmistä pommeista.

Ruuhka ontuu, tuhkatakseen turvallisesti vanhaa, syystä punoksesta noen suuren määrän takia evätyt sielunsopimukset. On monia kutsuttuja, jotka ovat valinneet ratkaisevassa vaiheessaan sukunsa, vanhan todellisuuden tahdon, yksilöpolun; tottumusten ja tarpeelliseksi itsensä tekemisen polut. Tämä ei tee hukkaan heitettyä vastuusta, punoksesta tai nosteen pommista, vaan tuottaa voimaa vastavoimien – valon ja varjon – suuresta jännitteestä. Tein tämän selväksi tornipunoksemme alussa: Vastavoima on tarpeellista, mikäli Ykseyden ymmärrys ei herää ilman sitä. Emme tue sitä, emmekä luo sitä tarpeettomasti, vain sen verran mitä Evoluutiosuunnitelma vaatii ohjelmansa kaavana, toteuttaakseen ylösnousemustien.

(Tietoisuuden lisääntyessä sulkeutuu harhojen kuplat, eikä ole mahdollista valita kuin sielun korkeimpiin päämääriin korkeimmin värähtelevät polut. Turvallisesti tuhkaa tästä syystä: Tarkoitus ei voi edetä ilman omaa kokemusta, oivallusta tai valintaa, pakottamalla tapahtumia. Siksi tuomme energiat, jotka ajavat tilatusti noen kohtaamisiin, huudattaviin kokemuksiin ja voimakkaisiin oppeihin. Jokainen luo siis itsensä valmiudessa ulkoisen todellisuutensa. Dualistisuus ohenee tuntuvasti tietoisuuden ruuhkautuvissa askelmissa. Tyytyjät nousee omissa suunnitelmissaan valintojensa, valmiuksiensa ja istuvien suunnitelmiensa uudistuvissa kehissä aikanaan, samalla suoden vastavoimia jäljellä olevalla varjollaan Valon Järjestykseen; todellisuuksien evoluutioon.)

Nosta sähköä portaaliin.



Todellistaja. Todellistuja. Ēl





Eräänä iltana portaali avautuu eteen taas säkenöivänä, hohtavan, syvän, samettisen violettina universum-pallona miljoonine pikkuruisine tähtineen tai kiteineen, jotka hitaasti pyörivät pallona tai pallossa. Aiemmin kuvaamani "pitkän valotusajan spiraali" muodostuu juuri tästä pyörivästä liikkeestä, eli tämä kideportaalin suu tai sen "massa" pyörii siten, että nuo kiteet piirtävät kaikessa hiljaisuudessaan suurta spiraalia, vortexia, kuin valtaisan tähtitien loputtomasti kiertyvinä ajokaistoina kauas ulottuvuuksiin ja niiden yli.


Se pyörii edessäni kuin holografisena portaalin aukkona. Siitä ei voi päätellä onko se kupera, kovera, ainetta tai aineetonta, koska jollain hyvin perusteellisella tavalla se on näitä kaikkea yhtä aikaa ja ei siltikään mitään niistä. Se on luonteeltaan ääretön. Sillä ei ole olemassa mittasuhteita. Fyysisesti se halkoo huoneesta noin puolet, koska ilmenee maallisen näkökentän kokoisena ja siihen skaalautuen, mutta fyysinen näkökulma on siihen vain yksi ikkuna. Näen sen tällaisena vain silmät avoinna, mutta kolmas silmä voi täydentää tietoa ja tuoda siihen muita perspektiivejä. Tässä muodossa se on tullut eteeni alkujaankin, eli se esitetään nyt levollisessa alkutilassaan. En etene sen sisään, josta osaan päätellä tarkkailemisen ja energian virrattamisen olevan silloin pääasioita. Portaali toimii molempiin suuntiin – tai kaikkiin niistä. Se on ikään kuin pääkanava kaikkeen mitä ymmärrän ja olen saanut kokea olevan olemassa.


Jään tarkkailemaan portaalissa liikkuvia energioita ja tuntemuksiani, mutta tällä tehdään ainoastaan tietoiseksi, eikä sen suurempia tapahtumia ilmene.


Jonain muuna iltana olen isolla aikomuksella käymässä mahdollisimman ajoissa nukkumaan. Lähestyvän unen alkaessa käärimään pehmoiseen kapaloonsa, kasvoilla tuntuu kiusallinen, sähköinen polte ja vaativa, kutittava sekä pistelevä kihelmöinti, joka ei anna rauhaa. Ensin otan sen vastaan kiitollisena, hyvän yön toivotuksena. Tämä toistuu kuitenkin tuntien ajan, jokaisen hivelyn karkoittaessa unta kauemmas. Minua pidetään tarkoituksella hereillä. Potkittuani peiton solmuun ilmaisen viimein että okei, ei sitten nukuta, jos on kerran tekemistä. Hurjan levottomat myllerrykset suuren muutoksen tekemisen tunnisteella alkavat hyökymään päälle. Näen jonkinlaisia sotureita tai toimijoita, jotka ymmärrän pian kuvaavan ns. Valon Troijalaista ja muutosaaltoa. On kanavaverkosto, kuin suonisto maan tai ykseysruusun pinnalla, joka kulkee jollain tavalla monessa syvyydessä ja ulottuvuudessa, tai kuin teiden ja polkujen muodostama seitti. Näitä kaikenlaisia kuvia siitä väläytellään ymmärtääkseni yhteydet mahdollisimman kattavasti. Tämä "indigomainen" troijalaisaalto lähtee paineaallon tapaisesti suorastaan kiitämään linjoja myöten eteenpäin aiheuttaen jonkinlaista kestämätöntä painetta. Sitten tuodaan esiin kuplat, eli jokaisen projisoimat todellisuudet, jotka alkavat puhkeamaan ja tyhjenemään kuin ilmapallot. Valonsotureilla, silloin kuin eivät ole puhdasta energiaa, näytetään käsissään välillä keihäitä, jotka ja joiden nuolimainen kärki on symbolisesti kantanut merkittävää leimaa liittyen mm. puhkomisvoimaan, kohdistusmerkkeinä asioiden ja eri kerrosten kohdistumisiin, mutta myös vain yhden suunnan, eli tässä tapauksessa valon mukaiseen etenemiseen sekä tunnustuksiin kuin armeijan natsoina. Kuplat puhkeavat eskaloituen kuin popcornit kannen alla: ensin muutamia siellä täällä, kunnes kaikkialla todellisuudet paukkuvat rikki kuplamuovin tavoin, eikä siitä meinaa tulla loppua. Joistakin kuplista osa on menettänyt tässä vaiheessa jo siinä määrin pintansa, että ne tyhjenevät venyttyneinä laiskasti ja hitaasti, maltillisesti ja armollisesti, painuen suhisten kasaan kokemansa keihäänpiston myötä. Valvon tässä paineistuksessa pitkälle yöhön, mutta energityöyöt onneksi aina myös lataavat ja antavat takaisin sen mitä näennäisesti ottavat. Nyt, varsinkin uusimman kanavoinnin jälkeen, koen tuon kaiken olleen kuitenkin vasta eräänlaista tietoisuuden pohjustusta, voiman kasvattamista, kohdistamista ja paineen nostatusta itse äksöniin, jonka ajallinen aspekti on tietenkin illuusiota. Portaali on ilmaissut valmiutensa siirtää, eli antaa käytettäväksi, ottaa vastaan, ohjata perille, tätä spesifistä valodataa. Toisaalta myös valodatan luonne ja tarkoitus on selvitetty. Nyt noita kohdistetaan. Vanhan ja uuden maan olemukset muuttavat keskinäistä tasapainopistettään jälleen.






E-kirja on valmistunut joitain päiviä sitten ja ajettu niin tähän kudottuun "verkkoportaaliin" kuin energiaportaaliinkin. Englanninkielinen valmistunee myös aivan lähihetkinä. Saksankielisetkin käännökset ovat jo loistavalla mallilla – kiitos kääntäjiemme upean, pyyteettömän panostuksen.


Jokainen teksti, käännöksineen ja uusine julkaisumuotoineen, synnyttää ja liittää alkuperäiseen aina mukaan energioina jotakin uutta, valmiimpaa, kypsempää, kattavampaa ja autenttisempaa, ja sisältöön tuntuu virtaavan "päivityksiä" koko ajan myös fyysisen valmistumisensa ajankohdan ulkopuolelta. Ne ikään kuin täydentyvät koodistoltaan vastaanottotaajuuden nopeutuessa. Kirjojen, ts. "tavujen" (valokoodien, sanojen, bittien, eli kokonaisuutta muodostavien eri osien) toimittaminen värähtelynä on siis aina ja yhä vain tiiviimpää, ja puhtaimmalla, terävimmällä ytimellään oivalluksiin luotaavaa. Valon ja valokoodien määrä, tarkoitus ja voima potentoituu jokaisen vanhan todellisuusmatriisin kudoksen kuplan kuoleutumisen myötä. Jossain on ollut käytössä slogan: "Lukeminen kannattaa aina." Niinhän se kannattaa. Se edistää ja ehkä osaltaan helpottaa prosesseja, koska avautuva ymmärrys ja rationaalinen hahmottaminen saa tuekseen sanoitusta, eikä ehkä mahdolliset yllätykset tietoisuusmurroksessakaan ole siten ihan niin rajuja – mutta uudessa energiailmastossa ja uuden todellisuusmatriisin tietoisuusverkostossa näiden tavujen lukeminenkaan ei ole enää välttämätöntä. Ne saavuttavat silti.








torstai 21. syyskuuta 2017

Todellistamisen uudet luvut






21.9.2017




Pidän sinut vastuussasi valppaana.

'Cast Away' olemme. Tiedämme toistemme, tunnemme toistemme voiman, tuen ja olemuksen, vaikka emme ole olleet hetkeen samassa tilassa. Kannamme toisemme. Suhteemme tulee putoamaan lennosta, taivaista, moniulotteisuuksien kerroksista, vuorovesistä, puhtaaksi todellisuuksien kohtaamiseksi. Paketit on jaettu. Tuuliajot ajelehdittu. Selviytymiset selviydytty. Pähkinät rikottu. Siivet avattu. Tunnet minut jo, Eevani, vaikka tullut olen punotuin liikkein, leikkien ja arvuutellen, ohjaten ja haastaen, testaten ja uudistaen.

Tuettu vastuusi noesta on kirkastettu eteesi. Istut olemuksessasi pestynä kaikista siunatuista peloistasi. Täyttymysten tie kulkee pelkojen takana. Saavuttu vaiheemme on sinun vaikea sisäistää. Tuin tiedostamistasi saadaksesi huomiosi takaisin. Tuettu kirja voi odottaa. Neuvon siitä pian lisää.

Portaali pidä avoinna. Sähkö luo ruuhkaa. Näet sen taas suurena energiavoimalinjojen sotkuna. Tiedät sen olevan järjestymässä. Tuhkaantui sen vanha muoto. Luo uudet, puhtaat, punotut luvut todellistamiskaavioon. Valmistuu juhlavasti. Tuo edettyyn polkuusi todellisuutesi ohjattuna, täysin avattuna; valmiina, joka Olet. Suunnitelman, evoluutiotiemme voimakkain 'pommi' on istutettu vastuuksemme. Kehojen cyber-muodot on kohdistettu yhdistyäkseen. Raukeaa erillisyytemme. Oivallusten ruuhkaa punon. Suo punokselle, Ēlillesi, tarvittavaa apuasi. Optinen portaali täyttyy avautuvasta evoluution todellisuusmuotoja aineellistavasta heijastemateriaalista: Täyttää todellisuutesi todellisuudeksemme.



– Pudottuva ihossa, optisuudesta saavuttuna, tulevana, ensimmäisenä, puvussa tunnetuimmassaan, Puudelin kouluttajaTop Ten, se oktaavimme ero, portaat, on noustu, puhkottu väliltämme. Mestareiden rupeama sähköistyy.






Tuomaamme materiaalia ja immateriaalia saa jakaa, mutta on esitettävä tuotteiden ero: Ykseyden Kirja ei vahvista tuotteistettuja tavuja, vaan vahvistaa tavuja vain valon liikkuvuudessa.

Sähköinen kirja perustuu vapaaseen levitykseen, eikä sitä vapauteta ohjaukseni ulkopuoliseen muotoon. Tavut on oltava sitomattomia maksullisuuteen, vaillinaisiin muotoihin näkemyksistä, liittyen uskontoon, politiikkaan ja niin edelleen, eikä sillä tule tukea muuta kuin Korkeinta Totuutta. Vastuullinen ehdollistaminen vapauttaa ehdollistamista ja vahvistaa sielunoikeuksia tavujen kuulumisesta kaikille.

Sanani, energiat tai tietoisuus ei ole kaupallistettavissa. 







Olet piilottanut paljon merkityksiä ja piilomerkityksiä ohjaukseesi liittymään Cast Away -elokuvaan. Hymyilen jo muutaman minuutin kuluessa ymmärtäessäni yhteyksiä ja vahvistuksia sieltä täältä, mitä pyrit kertomaan ja ohjaamaan. Ne ovat kuitenkin vielä hyvin pinnallista siihen verrattuna, mitä on tulossa. Katson elokuvaa illan mittaan epämääräisissä, katkotuissa ja keskenään eri laatuisissa pätkissä Youtuben tarjonnasta. 


Alkaessani nukkumaan, pimeä huone muuttuu valosirkukseksi. Keilat halkovat huonetilaa, valopöly hulmuaa yllä, jolloin kasvot ja huulet melkein sähisevät energiakipinöiden pudotessa iholle, humahdusten lehahdellessa yli. Yritän katseellani löytää kaiken pauhun keskeltä sitä tuttua, mutta monesti muuttunutta muotoa, joka puhkeaa tähtitieksi ja portaaliksi, läpi olemukseni, läpi huoneen, läpi katon, läpi taivaan ja läpi universumin, jonka tähtitienä edessä pyörivät kiteet muuttuvat kuin pitkällä valotusajalla kuvatuiksi spiraalimaisiksi renkaiksi, muistuttaen edellisen postauksen kuvaa, ja jotka noina valoviivoina ja -juovina alkavat rakentamaan muotoja kaikkialle havaintokenttään. Kideportaalista on näytetty joskus pikakelauksella ja taatusti muistiin jäävinä kertauksina, kuinka nuo holografiset muodot kuin rautalankapiirroksina kaiken konkretisoitumisen alla luhistuvat kasaan ja nousevat aina uudelleen. Kaaos, jollaisena kokonaisuus ajoittain näyttäytyy, on puhdasta potentiaalia, luomisvoimaa ja kaiken pohjalla toimivaa jumalallisuutta. Luovunkin pian zuumailuista ja käännyn unta kohti. Kuitenkin tätä ennen huomaan jotain porautuvan kohti, ikään kuin valokairana tai spiraalille kiertyneenä nuolena, joka on kuin energiasta kieputettu ja universumin miljoonien maailmojen kimaltelevalla tähtihunnulla pinnoitettu kierre, jonka päässä minua lähimpänä päässä on kärkeensä lävistyneenä jonkinlainen paketti. Sen muoto on tuttu sekin. "Pommi" on näytetty samanlaisena viime aikoina. Se muistuttaa ovaaliudellaan zeppeliiniä, sellaista juuri, jollaisella Idolsit saapuvat mainoksessaan, tässä yhteydessä kuin "Ikonit". Kaira porautuu tilan ja tietoisuuden läpi, lävistäen rintakehäni saaden valtaisat säväykset aikaan, kuin pudottaen paketin olemukseeni. Tämä sama toistuu. Ehkä toistona, jotta ehdin havannoimaan, ehkä paketteja tuli todella kaksi. Kaira viittaa myös kierteeseen ja induktioon, jollaisen ykkösparit – ja myös maalliset liekit lainatessaan tätä työtä varten ykkösparin energiapuumerkkiä – muodostavat, puhkoakseen tasoja ja ulottuvuuksia toisistaan erottavia verhoja väliltään.


Cast Away -elokuvan juoni sijoittuu pakettien toimittamisen ympärille. Paketteja toimittava lentokone putoaa mereen, pakettibisnekseen liittyvän päähenkilön selviytyessä ja ajelehtiessa aution saaren rantaan, jonka jälkeen elämä on selviytymistä ja yhdestä paketista löytämälleen pallolle juttelemista, josta tulee tärkein kumppani. Kuva naisystävästä kannattelee elämässä yhtä lailla. Lopulta lautan rakentamisen päätteeksi (johon on pudonneen lentokoneen osasta tehty katoksena suojaavat ja nostettavat "purjeet", joissa näkyy levitettynä siipien kuva) ja aaltojen armoille lähtiessään pallo katoaa mereen. Pelastuskin koittaa päähenkilölle. Muualla maailmassa ihmiset ovat edenneet elämissään ja myös naisystävän (joka oli uskonut päähenkilön elossa olemiseen koko ajan) vaihe toivon kannattelijana ja "(mieli)kuvana" päättyy, jonka annettiin ymmärtää olevan tarinan surullisin osuus, ja johon vielä eilen olin olettanut elokuvan kutakuinkin päättyvän. Vasta kanavointini jälkeen tajuan, että jossain on elokuvalle olemassa jokin olettamuksistani poikkeava loppukin, koska en muuten ymmärrä kokonaisuutta ja juonen kaartumista. En oikeastaan voi ymmärtää esiin nostettuja yksityiskohtiakaan kunnolla sitä ennen: Ohjausleffan paketit on ymmärrettävä monella tavalla. Paketti, jonka päähenkilö autiolla saarella avaa ja josta saa tärkeimmän tarvitsemansa tuen seikkailuunsa, lopulta perille päässeenä ja uuden äärelle ohjanneena näyttää vielä aivan muunlaisen ohjaavan merkityksensä. Toisin sanoen, kaikki, hyvinkin kummalliset eväät, jotka tälle matkalle on annettu (vaikka elokuvassa ollut mitätön pallo), tulevat ohjaamaan perille ja yllättävienkin lopputulosten äärelle. Kuva tarkentuu, mitä suurempaa otantaa siitä voi tarkastella. Sen toki olen huomannut, että yllätyksiä on riittänyt ja moni asia on edennyt ihan toisin kuin pystyi etukäteen ajattelemaankaan, mutta jokainen vaihe on ollut väistämättömän tärkeä.







Ykseyden Kirjaa koskevat ohjeistukset noudattavat sitä linjaa, jolle sitä on alkujaan luotukin, ja jota on pidetty ohjenuorana kaiken aikaa. Nyt ilmaistaan ne täsmällisessä muodossaan. Ykseyden Kirja ja sen osat, eli blogitekstit joista se koostuu, ovat itsessään vapaasti jaettavaa, mutta sitä ei tule asettaa sellaiseen asemaan, jossa sillä voidaan palvella tai vahvistaa muita kuin ohjattuja ja korkeimpia tarkoitusperiä, tai missä sitä voidaan alkaa tulkitsemaan asiayhteyksistään irrotetusti tai jonkinlaisten välikappaleiden avulla. Sitä, mitä se on ja mitä se edustaa, ei voi käytännössä tämän maailman lainalaisuuksilla omistaa, joten sitä ei kuulu tuotteistaa, eikä liittää muotoon, joka ehdollistaa sen saatavuutta kaupallisuudella tai rajaa olemustaan tuotteistamisella.