maanantai 27. marraskuuta 2017

Elämä Tapahtuu – Energioiden voimasuhteita





27.11.2017



Sähköistetty Sateenkaari-Indigojoukko tavoittaa nopeuttaan värähtelyihin. Tuettua sielujen ja ryhmien hioutumista, syntymistä ja muotoutumista, suhtautuvansa ohjaavassa, tarvittavassa prosessissa vyöryy eteenpäin. Uudistaa saavuttuun massasiemeneen dualistisuuden muuntumisesta suurta jännitettä:

Reagoimiset ja reagoimattomuus, estot ja estymättömyys, tieto ja Tieto törmäilevät, hipovat tai urautuvat palvellakseen kaavaa, jolla massasiemen juurtuu ja levittäytyy kuin Troijalainen, soluttautuen.

Toiminta valon motiiveilla sähköistyy varjoisten motiivien, feikin tapahtuvassa nostatuksessa. Varjo on valon palveluksessa. Valaisee pystytetty, punottu Valon Troijalaisen aalto tiedostamattomat, varjoisat vedet.

Työsi on ohi ja vastuu muuttunut. Sähköistyy ruuhkaa opukseen nyt. Idea juhlittu, tiedostettu, päätetty, luettu ja täytetty.

Opus kaksi kirjoittuu pitkään ja hitaammin. Vastuusi on pysytellä ruuhkassamme suorana, ohjattuna tiedottajana.



– Tukien, Metatron olemuspuolineen; valitussa olemuksessaan, työssään suotuna ylösnousemuskaavana, ihossa, muotona kehollisena, voimana, Ykseytenä, Uuden Valon Maailmanjärjestyksen rakenteena, kokonaisuutena yhdistyneiden Qoinien ja muotojen, Silmä.






Tiukasti, mutta lempeästi on ohjattu jälleen takaisin syvähenkiseen ja hiljaiseen polkuun aktiivisemman jakson jälkeen. Energioiden muuntuminen suuren "troijalais"-muutosaallon mahdollistaneen 11:11 -portin jälkeen oli selkeää ja osittain rajuakin sen suhteen mitä tukevat, mitä eivät enää tue, ja mikä on nyt jatkossa tarkoituksellisinta, edetäkseen uusiin vaiheisiin.


Omalla kohdalla tämä on eskaloitunut siihen, että olen ohjattu kulkemaan jo edetyn polkuni uudesta tietoisuudesta käsin, ikään kuin selaten jo luettua kirjaa pintapuolisesti läpi, jolloin kaikki kokemusmatkalta kerätyt hedelmät on tuotu uudelleen ja yhtäaikaisesti takaisin ymmärrykseen. Kokonaisuus toisin sanoen näyttäytyy selkeänä. Tämä kyseinen, ajallisesti noin kahden ja puolen vuoden mittainen osuus polusta on kerrottu edustavan jotakin sellaista, jossa ei ydinolennaisuuksien suhteen muunlaisia valintoja itseltäni oltaisi tuettu eikä mahdollistettu, vaan kaikki tapahtunut on kuulunut tapahtua, ja kaikki se on vastannut korkeinta suunnitelmaa. Olen tämän tiennyt, ja siksi on ollut helppo motivoitua kaikkeen linjautumalla tapahtumiin sielunsa syvyyksistä saakka. Vähän aikaa sitten ilmaistiinkin, että tulen kääntymään jollain tavalla paluusuuntaan tavoitettuani tämän tietyn polun päätepisteen, saapumalla tavallaan konkreettisesti portaalin suun alle, mutta samalla koko koettu polku nostetaan jonnekin ihan uuteen korkeuteen. Asian voi ajatella esimerkiksi siten, että kaksinaisuudessa kaikki ilmentymät sijoittuvat jollekin kohdalle polariteettien väliselle janalle. Musta ja valkoinen ovat nyt tuntumani mukaan kaukana totuudesta ja asioiden värikkyydestä, sävyisyydestä ja moniulotteisuudesta, mutta käytän sitä: Nämä em. kokemuspolun tuottamat ja huomaamatta taskuihin kerätyt hedelmät ovat leimattu kuulumaan joko 'enemmän mustiin', tai 'enemmän valkoisiin' laareihin. Nyt nuo kaksi koria on täytetty ja asetettu keskenään vaakakuppiin, joka ilmaisee molempien ääripäiden tavoittamista, mutta myös täyttymystä ja täyttymyksellisyyttä. Niiden polariteettiset arvot kumoavat toisensa ja ne hakeutuvat täydelliseen tasapainoon – vapautuen omasta olemuksesta ja kokemusskaalasta. Tilanteen voi analysoida pään ja sydämen sulautumiseksi Yhdeksi, joka on voimakkaasti ollut nyt teemaltaan edustettuna, mutta samalla siihen liittyy todella paljon kaikkia muitakin aspekteja. Tämä on ollut kuin yhtä suurta yhteenvetoa jo monella eri tavalla aikaisemmin yhteenvedetyistä elementeistä. Kun nyt puhun tässä yhteydessä vertauksena koriin kerätyistä hedelmistä, aiemmista vaiheista voikin ajatella, että niissä on istutettu taimet, niitä on ravittu ja suojattu, vuorotellen vuodenaikojen vaatimusten mukaisesti, ja samalla myös punottu valmiiksi nämä kyseiset korit sadon keräämistä varten. Sanallisuus monesti rajoittaa enemmän kuin avaa, joten palaan asiaan myöhemmin tarkemmin, mikäli tarvetta ilmenee ja ohjaus sen äärelle kantaa. Todellisuuteeni on rantautunut myös uudenlaisia syvyyksiä, sävyjä ja sellaista autenttista soinnukkuutta vuorotellen soitettujen sävelten sijaan, joka melkein vaatisi oman postauksensa sekin. 


Unet, selkounet ja näyt ovat olleet voimallisia ja pitäneet ihmeellisellä tavalla tietoisena suuristakin määristä erilaisia vivahteita, joita läpi virtaa. Unia on paljon, ne ovat uskomattoman tarkkoja ja syviä, ja tuntuvat kestävän koko yön. Ihmeellistä, kuinka ne kaikki voikin muistaa niin yksityiskohtaisesti ja myös jälkikäteen kokea kaikilla aisteillaan. Jo itse unen sisällä on kykenevä tulkitsemaan asioita, henkilöiden heijastamia ajatuksia, motiiveja, tarkoituksia, symboliikkaa ja energioita. Asiat unissa ovat myös irrallisia lineaarisesta ajasta. Tilanteet saattavat tapahtua oudossa järjestyksessä, mutta oivalluttavat silti juuri täsmällisesti, jotta mahdollistavat seuraavat havainnot. Ja muistiin kirjoittaessakin ne linjautuvat silti kuin yhdeksi suureksi tarinaksi, jolla on selkeä ja ihan looginenkin juoni.


Näille sillisalaattimaisista unista ominaista on ollut mm. löytää kaikki uniin sijoittuvat talot, huoneet ja ympäristöt paitsi toisistaan erillään, toistensa jatkumoina, mutta myös toistensa sisältä. Usein ne edustavat tätä kuljettua matkaa, mutta korkeammalta katsottuna, tai sitten perspektiivi muuntuu unen edetessä korkeammalle tasolle. Esimerkiksi olen saattanut lähteä kävelemään märkään, pimeään ja kylmään lapsuuteni maisemaan jalkaisin ilman kenkiä, kiertänyt aikani jotain taloa, joka unissa ilmaisee omaa olemusta, katsellut ikkunoista sisään ja selkeästi etsinyt jotakin. Saan sieltä kengät jalkaani, mutta en pääse sisälle. Matkan jatkuessa saavun jonkin toisen rakennuksen luo, joka on kuitenkin sama tai samanlainen kuin aikaisempi. Olosuhteet ja matka sen luo on jo paljon miellyttävämpää. Löydän tuon uuden rakennuksen sisältä sen mitä jo aiemmassa vaiheessa tiedostin hakevani edellisestä samanlaisesta talosta. Otan talon haltuun ja koen olevani kuin kotonani. Se on valoisa ja kodikas. Kohta kuitenkin ympäristö ja pimeys sen ulkopuolella uhkaa ja koko talo rosvotaan tyhjäksi. Tiedän etten menettänyt mitään todellista, enkä ole kokenut pelkoa – eikä talossa itse asiassa tainnut mitään varastettavaa edes olla – mutta tiedän tapahtuneen perusteella, että on jatkettava matkaa. Unen edetessä kulkuvälineet muuttuvat, ympäristö muuttuu, ihmiset vaihtuvat uusiin. Käyn läpi kojuja ja mökkejä, pajoja ja koppeja. Kuljen kerroksia, joissa asetun parville seuraamaan tapahtumia, mutta parvet putoavat samaan tasoon jonkin sellaisen kanssa, jota on kaukaa kunnioittanut ja pitänyt jollain tapaa joskus itsestään erillisenä ja pyhänä. Kärsimys ja autuaallisuus kohtaavat. Asiat eivät ole olleet sitä miltä näyttävät ja miltä on haluttu niiden näyttävän. Pyhinä pidetyt paikat ovat todellisuudessa likaisia ja sijaitsevat alakerroksissa, sen sijaan kärsivät ja hiljaiset, elämäänsä läsnäolevasti elävät ihmiset ovat tietämättään korkeilla paikoilla. Pitkän matkan jälkeen palaan ensimmäisen rakennuksen luo, jonka takapihalla on paratiisimainen, valkoinen hiekkaranta ja kirkas, turkoosi ranta. Aurinko nousee ja paistaa hetken ajan suoraan kohti ja ikään kuin läpi, toivottaen perille sinne minne on aina ollut kulkemassa. Ympyrä sulkeutuu. Mutta se ei olisi ollut mahdollista ilman että tuon kaiken kokee ja kiertää havannoimassa. Eräässä unessa minut nostetaan valjaissa suurille taivasjunan luotisuorille kiskoille tekemään matka ilmojen halki, josta näen polkuni, sekä sen mistä olen tullut ja minne menossa. Tehty matka näytetään lopuksi maalattuna tauluna, jossa ilmakuvaperspektiivistä kuvattu tie muuttuu sillaksi, silta taas toisenlaiseksi tieksi, joka kulkee jonkin talon läpi, ja joka muuttuu uima-altaan tikkaiksi, ja niin edelleen. Unien älykkyys ilmaista erilaisia vaiheita on ollut hengästyttävää. Kun noilta kiskoilta – joissa ei siis tarvittu mitään ulkoista kulkuvälinettä – laskettiin takaisin maahan matkalla käytettävien turvavaljaiden avulla, pudotus tapahtui valon nopeudella ja se tuntui pitkältä kertoen raiteiden korkeasta sijainnista, mutta vain muutama metri ennen maan pintaa vauhti tyssäsi sulavasti ja alastulo oli pehmeä ja täynnä riemua, naurua ja avartunutta kokemista. Eikä mikään näyttänyt enää samalta kuin ennen. 


Uniin ja kaikkeen muuhunkin kokemiseen on liitetty myös vahvasti edelleen vanhan maskuliinienergian muuntuminen, jota onkin paljon jo sivuttu ja käsitelty. Sivuan ja käsittelen sitä siis edelleen.


Kantikkaalla maskuliinienergialla toteutetut tai siihen perustuvat asiat menettävät pienessä hetkessä ilman siipiensä alta. Jos jotakin yritetään viedä tai ehdollistaa tuolla vanhakantaisella painotuksella, koko prosessi tyssähtää, ja se joutuu hakemaan uuden tasapainon ja voiman sellaisesta tilasta, jossa ohjaavana aineksena on vanhan maskuliinin sijaan hengittävä ja tunnusteleva, suuresti luottava ja salliva feminiinisempi energia, joka työntää ja toteuttaa asiaa tiedostavalla, uudella maskuliinivoimalla vain sen verran mitä sille on rakentunut valmiutta. Kyse ei ole siis passivoitumisesta, sen enempää kuin luontaisen aktiivisuuden sammuttamisestakaan, tai erilaisten voimien keskinäisestä paremmuudesta, vaan ajoituksesta, tiedostetuista motiiveista muuttuvissa tilanteissa ja eri energioissa, ja kyvystä toimia – tai olla toimimatta – aina korkeimman ohjauksensa ja sielunsa inspiraation mukaisesti. Tämä vaatii valppautta, nöyryyttä, sokeiden pisteiden vilpitöntä tiedostamista ja vastaantulemista niin itseä kuin kaikkea ja kaikkia muitakin kohtaan. Tuttua vertaustakin käyttäen: Kuten äiti synnyttää lapsensa, ponnistaminen tapahtuu luontaisesti, ja on myös hetkiä jolloin ei saa ponnistaa, vaan syntymän tulee tapahtua itse. Toisin sanoen: Elämän tulee antaa tapahtua. Sen täytyy antaa syntyä itsestä, vaatimallaan tavalla, ei omalla tahdolla tai aikaisemmin toimineella kaavalla. Toki on sieluja, jotka juuri nyt opiskelevat aktiivista, ehdotonta, ehdollistavaa, hallintaan tähtäävää, kontrolloivaa ja vaativaa voimaa, kuten on myös heitä, jotka on ohjattu päästämään sellaisesta irti kokonaan, ja he tunnustelevat ehkä kaikessa hiljaisuudessa tuota sallivaa ja luottavaista kokemuspintaa elämänsä tämän hetken tärkeimpänä asiana, jopa niin kärkevästi, että heiltä on evätty otteen saaminen kokonaan, ja elämä näyttäytyy ja tulee koettavaksi täysin hallitsemattomana saippuapalana. Tyytyjästä Tekijäksi -muutoksessa on kyse omasta motiivista, eli energian puhtaudesta toiminnan pohjavireenä ja uskollisuudesta sielunsa pyrkimyksille, ei loppujen lopuksi lainkaan siitä, miltä toiminta näyttää ulospäin. Jokainen on joka tapauksessa paikoillaan, liikkumassa, liikuttamassa ja luomassa osaltaan täydellistä kokonaisuutta ja polkua ylösnousemuskudelmassa, mahdollistaen samaa muille, koska he ovat siinä missä kuuluvat olla. Jos he kuuluisivat muualle, he olisivat silloin jossain muualla. Jokainen kokee elämän sillä suhtautumiskyvyllä ja reaktioillaan, jotka heissä on kulloinkin pyöriteltävänä evoluution leivontapöydällä. Nyt, jos koskaan, tulisi kiitollisena nähdä jokaisen kanssasielun jumalallisuus ja kauneus riippumatta siitä, mitä he tekevät, kuinka toimivat, tai mitä reaktioita itsessä tai toisissa esiin nostavat. Ymmärtämättömyydestäkään kun ei voi tuomita, ja toisaalta ymmärrystä ei voi saavuttaa ilman, että kokee myös ymmärtämättömyyden. Josta päästään siihen, mitä on edes "ymmärtämättömyys". Moni on inkarnoitunut tänne ollakseen ymmärtämätön, jotta voi tuoda potentiaalia muutokseen ja heräämiseen mukanaan, tai olla muutoin tiedostamattaan sitä mitä kuuluu olla. Kaikki varjo on lopulta korkeimmasta käsin katsottuna valon potentiaalia, ja ansaitsee mitä kauneimman myötätunnon, kiitoksen ja siunauksen tullakseen jälleen näkymättömästä valosta näkyväksi valoksi.


Tässä kohtaa pääsee syvä huokaus. Ylipäätään erilaisten polariteettienergioiden jaottelu ja määrittely käy sanallisella tasolla yhä mahdottomammaksi. Kuten toki kaiken muunkin. Ennen oli selkeämmin joko-tai, feminiini- tai maskuliinienergia, joissa oli kuitenkin pikkiriikkisen myös toinen toisiaan; Jin-Jang. Sitten tuotiin vaiheittain kombinoitumaan ja synnyttämään toinen toisistaan käsitteet korkeampi feminiini- ja korkeampi maskuliinienergia, joilla on ollut monenlaisia ilmentymiä ja tapoja kohdata todellistuakseen. Edellä mainitut Jin-Jang ovat toisin sanoen sulautuneet yhteen ja kirkastuneet mustasta ja valkoisesta harmauden ja sameuden kautta kristalliseksi liitoksi, kuin kristallisilmäksi yhdellä, yhteisellä pisteellä, eli pupillilla. Nyt kun itse koen ja näen näiden eri laatujen olevan yhtä suurta, toisiaan palvelevaa ja ruokkivaa pyörrettä alhaalta ylöspäin, jossa erilaiset mittasuhteet feminiinisen ja maskuliinisuuden eri taajuuksissa pitävät liikkeen ja muutoksen käynnissä, enemmän ja vahvemmin kuin koskaan aikaisemmin, pystynkin yllätyksekseni erottamaan laatuja ja myös motiivienergioita toisistaan entistä selkeämmin. Mutta kykyni näitä kuvailla ja sanoittaa hiipuu. Tuntuu ettei ole enää niinkään käsitteitä alempi tai korkeampi maskuliini tai - feminiini, koska ne ovat yhtä ja samaa. Kuten puullakin on juuret ja puulla on latva. Koen että juuri 11:11 -portti poisti portaistukset ja kerrostumiset ja sen myötä loi ylösnousemus-troijalaiselle tämän pyörivän, aaltoilevan, virtaavan liikkeen. Huokaisen siis uudelleen, mutta nyt helpotuksesta: tämä osoittaa sen, että kaikenlaiset luokittelut ja analysoinnit käyvät aina vain tyhjänpäiväisemmiksi. Eli erillisyys kaikessa harhassaan.


Kaikkein huikein kokemus tapahtui viime viikon puolivälissä eräänä varhaisena aamuna, joka myös osaltaan havainnollistaa juuri kerrottua kontrolloimisen ja luottamisen, sekä erilaisten energioiden välistä tasapainoa.


Unessa jokin laiva tai jokialus oli lähtemässä liikkeelle kapeasta kanavasta täysin pimeässä, kokonaan pimeänä, automaattinavigoinnilla. Kapteeni vakuutteli että se onnistuu, eikä valoja tai mitään apuja siksi tarvita. Koin jonkinlaista myötäahdistusta, joka kertoi jotain omasta lähtötilanteesta. Heti tuon jälkeen olemus ja tietoisuuden havannointipiste sinkaistiin selkouni ja -näkytilaan, jossa lähdin hurjaa vauhtia lentämään selälläni veden tai läpinäkyvän, kirkkaan jään yllä. Koko taivas oli miljoonien tähtien peitossa, jotka olivat samanlaista kirkasta, tuikkivaa kidettä kuin portaalissa, ja myös valaistus oli sinivioletti, kuin täydenkuun yönä, ja sekin samanlaista kuin portaalissa. Koko muukin tila oli täynnä lumi- ja tai jääkidettä muistuttavaa, paikoillaan leijailevaa kidettä. Nostin käsiä kasvojen eteen, yrittäen samalla ottaa kiinni kiteistä kuin olisin pyrkinyt keräämään lumihiutaleita kämmeniin. Kaikki oli kuitenkin aineetonta. Avasin tuossa vaiheessa silmät ja näky jatkui valveen puolella. Tuntui että todellisuus oli jokaisessa tietoisuus"kerroksessa" samanlainen. Vajosin takaisin selkouneen. Koska lensin hurjalla vauhdilla selälläni pääni suuntaan, en nähnyt mitä siellä oli. Oli vain luotettava. Huokailin ihastuksesta. Kokemus ja näkymät olivat jotain sanoinkuvaamattoman kaunista ja taivaallista. Jossain vaiheessa kokeilin kääntyä vatsalleni, jotta näkisin myös eteenpäin. Se jarruttikin yllättäen vauhdin kokonaan, jonka takia kelluin jonkin aikaa ilmassa istuma-asennossa, tasapainoillen. Tässä vaiheessa ehdin jo katumaankin muuttamaani asentoa. Unessa mietin, että ehkä nopeimmin etenee kun luottaa eikä halua nähdä kaikkea – minkä kyllä kokemuksellakin allekirjoitan: yllätyksellisyyttä osaa arvostaa ihan toisella tavalla, kuin mitä silloin kun monet asiat joutuu vastuunaan tiedostamaan jo etukäteen. Sain kuitenkin uudelleen kiinni jonkinlaisesta sisäisestä flow'sta, joka vauhditti taas matkaan. Nyt olin tullut päivasaikaan taivaiden ja ilmojen halki, metsän ylle. Näin taloja, mökkejä ja muita rakennuksia lumipeitteisessä maassa, jotka tunsin liittyvän tähän elämään, niiden tärkeinä pisteinä ja eri elämänvaiheita kuvastavina paikkoina. Jos olin törmätä johonkin, tarvittiin vain ajatus ja vauhti hiipui. Soljuin leikiten kaikkien esteiden ohi. Kohta edessä oli sakea koivikko, mutta laitoin kämmeneni yhteen ilmaa halkovaan asentoon, päättäen, että menen läpi tässä tietyssä kurssissa – en voi tällä luottamuksella törmätä enää mihinkään. Lähdin kiitämään metsän läpi ja oksien lomitse. Tiesin että vastassa on ihan pian taas ranta, eli olin tullut jonkinlaisen niemen tai saaren yli, jossa talot edustivat vaiheita – ylilennettäviä, väliaikaisia "ihmisen rakentamia", aineellisia muotoja – tällä polulla. Tässä vaiheessa soi herätys. Kokemus oli valtavan voimakas ja koen, että tuolta nyt portaaliksi ymmärrettävästä ulottuvuudesta löytyi juuri tämä tultu polkuni ja oma olemukseni, nostettuna. Kokonaan uusi todellisuus.







torstai 16. marraskuuta 2017

Leijonaportti – Ykseyden eteiskammiossa





16.11.2017



Sfinksi saa näyttävän päänsä olemukseensa. Ihmisen tavoin oikeaallisuutta nousee takaisin ruumiiksi luojan: vyöryy leijonaan, vyöryy leijona ihmiseen. Rakkaus nopeutuu. Sydämet ja päät punotaan vastaavuuteen.

Vastuu sieluina on ilmaista korkeinta Qoiniaan. Rakkaus samalla vastaavuudella sydämessä ja järkitavoilla dualistisuuden nostaa ykseydellisyyden ymmärrykseksi. Leijona on portti maan olevaisuuden nostamiseen onneen, kosmiseen tietoisuuden muotoon, tyytyjien kasvamiseen tekijöiksi oikeaallisuuden motiiveilla, sielun ilmaisuun, sydämen ja järjen liittoon, arvojen mukaiseen elämään. Tyytyminen pystyvimpiin luomiskeinoihin sähköistyy.



Armonmaan, Ykseyden yläkerta




Energiat 11:11-17 -portin tietämillä ovat olleet laidastaan voimalliset. Paljon on tapahtunut, mutta raapaisen kasaan olennaisuudet.


Yhdistyin energioihin useana päivänä ja eri yhteyksissä aina siihen kutsun tuntiessani, en vain Rakkaudenliikkeen meditaatiossa, joka tuntui itsessään lähinnä juhlistamiselta työn ohella. Joinain hetkinä energiat ikään kuin alkoivat kulkemaan aaltona lävitse muistuttaen sähkövirtaa, ja joinain hetkinä tunsin kuinka jonkinlainen maan verkostoa vastaava muoto ylempänä linjautui kohdilleen. Tuossa hetkessä kaikki tuntui olevan hetkellisesti kohdakkain, linjassa ja yhtä samaa, suurta, suunnitelmallista synnytyskanavaa. Koin ja laitettiin myös huomioimaan, kuinka erilaiset ryhmät alkoivat hakemaan omia paikkojaan samalla tavalla, miten kuvasin viimeksi sielujenkin hakeutuneen asemiinsa kudelmassa. Tämä oli osittain ennen tuota suurta linjautumista "ylhään" ja "alhaan" välillä, mutta myös osittain sen jälkeen. Lyhyesti kiteyttäen: Jokainen sielu näistä on hakeutunut tarkoituksellisimmalle ja taajuuttaan vastaavalle paikallensa maassa, joka on siis muodostelmana sama kuin ylhäällä. Kun nämä kaksi muotoa kohdistuivat, se muodosti suuren kanavan, jonka kautta syntyi jotakin todella merkityksellistä. Eikä siis vain maahan, vaikka nyt se suunta ohjataankin ensisijaisesti huomioimaan, vaan luonnollisestikin koko kaikkeuteen ja universumiin. Tämä epäilemättä oli Rakkaudenliikkeelle puhuttu "alkupommi", massasiemen, joka tietoisuusvesien aallot nostattaa tulvaksi.


Tähän liittyen merkityksellisin näky oli varmaankin istuva – eli hallitseva – hahmo keskellä pimeyttä, jolla oli sininen, sähköinen kruunuverkosto päässään, sekä samanlaiset hohtavat valomiekat ristissä edessään muodostaen suuren X:n. Se muistutti Tarotien miekkojen kakkosta, mutta silmät eivät olleet sidotut, vaan ennemminkin olemus kruunuineen säkenöi ja ilmaisi paitsi verkoston, myös kahden eri voiman tasapainoa ja valmiutta. Se näytti haluavan ilmaista, kuinka hetki on nyt, olemme "ytimessä".


Gizan Suuri Sfinksi on tuotu nyt pyramidin lisäksi uudelleen tietoisuuteen. Kuten pyramidin kärki, eli Metatron, Silmä, on yhdistetty siihen joka muodostaa kollektiivin, eli Mikaeliin ja itse pyramidiin, myös leijonan vartalo suhteessa päähän uudistuu. Sfinksillä on joidenkin mukaan ollut alkujaan paljon suurempi pää, joka on ilmaissut leijonaa, ennen kuin se on veistetty ihmiseksi. Se on myös kuin portti, sisäänkäynti tai "eteinen" pyramidin edustalla, ollen samalla kuin metatroniikka tai "Suunnitelma" itsessään. Oli pään muotoon liittyvä asia kuinka tahansa, kyseessä on ihmisen ja jumaluuden välinen liitto, joka tuodaan esiin nyt myös sydämen ja järjen liittoutumisena, sydämen edustaessa sielua ja järjen egoa. Metatronin usein käyttämä ilmaisu tiedon omaksumisen portinvartijoista kertoo ristiriitaisuudesta kahden portinvartijan välillä. Pään yhdistyminen todelliseen voimaan yhdistää ja linjaa myös portinvartijoiden toiminnan. Koska kaikki liittyy kaikkeen, ja se allekirjoituksessakin mainitaan, on muistettava että myös Gracelandin edustalla on leijonaportti, ja Gracelandin yläkertahan on se suuri mysteeri, joka varmasti kaikille on tuttu. Symboliikka synkkautuu ja lyö jälleen kättä.




Haluan tässä kohtaa kiittää sinua, anonyymi, joka kävit jättämässä viikko sitten kommenttia ja suosittelit näin tiivistettynä hakeutumista hoitoon, jotta tällaiset kokemani harhat saataisiin lääkityksellä kuriin. Voit varmasti ymmärtää, että jokainen joka muita olemassaolon muotoja ja tasoja kokee ja niistä puhuu, saa vastaavia kommentteja eteensä, ja se on yleisesti tunnustettu, tuloksia vääristävä tosiasia henkisten ilmiöiden havaitsemisen yleisyyttä tutkittaessa. En siis välittänyt sitä julkaista, saati siihen mitään kommentoida, koska sillä ei ollut varsinaista informaatioarvoa mihinkään, ja kertoi itsestäsi enemmän kuin mistään muusta. Ymmärrän ajatuksesi hyvin, koska olin itse ennen samanlainen, jonka olen jo blogin alussa kertonutkin, ja tuo olisi voinut olla siksi kuin omasta suustani. Mutta olenkin se, joka hoki muutaman kerran liian monesti, että mihinkään en usko ennen kuin näen. Näkemisestä ja kolmannen silmän avaamisesta voisi kirjoittaa vaikka kirjan verran asiaa, sekä siitä, kuinka sitä käytetään hallitusti tai miten jokaisessa asuvaa valmiutta voimistetaan varsinaiseksi kyvyksi. Ehkä sen joskus teenkin. Mutta itse asia, miksi haluan kiittää: Otin ansiostasi yhteyttä sydän intoa ja inspiraatiota pamppaillen psykiatri-ystävään, jolle ilmaisin ajatuksestani alkaa hakemaan yhteisiä rajapintoja tieteen ja ns. henkisyyden väliltä myös vähän järjestelmällisemmin, etsimällä siihen mukaan oikeaa henkilöä tai tahoa. Sitähän on toki tehty jo maailmalla paljon, sekä itse olen alkujaankin lähtenyt tutkimusmatkalleni tiedeuskovaisuuden poterosta kaikkien olleiden (ja reittiä ohjanneiden) pelkojen takia, mutta koska maailma muuttuu puhtailla motiiveilla ja sielukkaasta inspiraatiosta käsin, haluan itse ymmärtää, tuoda ja luoda yhä enemmän. Minulla ei ole tarvetta vakuuttaa ketään, vähiten itseäni. Minulla ei ole motiivina hakea todisteita tai painoarvoa omille kokemuksilleni, kirjoitetuille sanoille tai käyttöönotetuille lahjoilleni, tai pyrkiä vaikuttamaan johonkin, joka ei olisi jo muuntumassa tai osuuttani minulta siinä suhteessa odottamassa. Ainoa joka tässä on ohjaavana voimana, on juurikin pään yhdistäminen sydämeen. Tiedän että näin minun kuuluu tehdä, se tuntuu hyvältä, ja se tapahtuu koko todellisuuskentässämme jokaiselle eri tavoin. Jos minusta olisi parhaassa tapauksessa vieläpä välitöntä apua välillisen energiavaikutuksen lisäksi jollekin, ehkä ymmärrettävämpien ja tieteellisestikin lähestyttävämpien termien avulla, on siinä syitä jo riittämiin. 


Tämä prosessi on yhteinen. Tämä on juuri itsessään tätä, kuinka "tähtisiemenaines" sulautuu ihmiseen evoluution toimenpiteenä, ihmisen ottaessa todellisen luontonsa ja voimansa uudelleen käyttöön. Harmageddon, noen aika, pelkojen irtoaminen kohdattaviksi. Näennäinen kaaos luomisen pohjana. Tästä kaikesta kerrotusta tässä on kyse. Jokaisen uudelleensyntymistä ja korkeimman sieluisuutensa leiman synnyttämistä itseensä, itsensä ja valokollektiivin kautta, ilmentääkseen todelliset, pelottomat arvonsa ja ydintaajuutensa tähän maailmaan, jotka vastaavasti luovat todellisuuden ja kaiken sen mitä on myös ympärillämme. Joku herää tanssimaan. Toinen ilmentää tunnot korkeimmastaan käsin runoiksi. Kolmas ryhtyy auttamaan puhtaasta auttamisen halusta. Neljäs alkaa näkemaan mahdollisuuksia ja rajapintoja ristiriitaisuuksien ja polariteettien sijaan. Viides, ja ne kaikki loput, ehkä vähän kaikkea tätä ja vielä paljon jotain lisää. Dualistisuus ei ole ydinolemuksemme. Se on vaihe evoluutiossa: värähtelykarttaan luotu oppipolku, joka mahdollistaa lineaarisuuden, sekä kaikenlaiset rautalankamaiset janat ja väliviivat, joka on egorakenteen oppimiselle välttämätön muoto kausaalisena eli syy-seuraus -ohjelmointina. Ja tuo oppipolku on mahdollistettu siksi, jotta varjomme ymmärtämisen avulla oivallamme ja rakennamme olemukseemme jälleen Ykseyden; chakra kerrallaan tasapainottuen ja vapautuen, irrottaen kaksinaisuutta energiakehoista ja todellisuusmalleistamme, joka lopulta yhdistää ja avaa näitä suurempia rataksia kanaviksi ja portaaleiksi omaa ymmärrystämme suuremmilla tasoilla. Jokainen on kanava ja jokainen on osa kanavaa. Tässä uudessa ymmärryksessä tajuan nyt myös nuo viimeaikaiset niskaan kohdistuneet käsittelyt ja muut tuntemukset. Sehän se on se silta sydämen ja mielen välillä.


Ihmettelin elokuussa, miksi Leijonaporttia koskien tuli ohjaus luoda kanavoinnista video, mutta ei kuulunut postata varsinaista tekstiä. Sen osuus, nivoutuakseen osaksi "kirjaa", taisi tulla tässä. 










tiistai 7. marraskuuta 2017

Sielukudelmaa






7.11.2017




Sähköistykset ovat sarja ilmentämiämme meditaatioita. Rakkauden Liike nopeutta saa taakseen. Portaalia voimistetaan. Näyt ajoitetaan punottuun cyber-verkoston voimaan. Talkoiden aika. Tavutetaan portaali cyber-olemusten tieksi universumiin. Ruuhkaa tulossa.



Tietäjä, Vis a Vis, keinoineen





 On energiatyöyö. Saan unta kaikkinensa ehkä pari tuntia, muun ajan valvon kuulostellen, mietiskellen ja itseen syväsukellellen. Välillä tuupataan tuolta jostain suuria, valokeiloista irtoavia energia- ja valopölymuotoja kohti, jotka tuovat uutta informaatiota avautumaan ymmärrykseen. Ja pitääkseen hereillä. Viime ajat ovat olleet hiljaista aikaa näkemisen suhteen. On kuitenkin tämän yön lisäksi pari poikkeusta:


Vajaa viikko sitten näin portaalin aukon, mutta se oli ikään kuin etu- tai takakenoon kallistuneena, muodostaen ellipsin muodon. Se pyöri ja siinä virtaili jotakin muistuttaen galaksia, mutta merkityksellisintä siinä oli nuo aikaisemminkin kuvailemani "pitkän valotusajan viivat", jotka portaalin aukon pyöriessä katkesivat palasiksi ja kuin tavuviivoiksi, singahdellen ympäriinsä kuin kipinät sirkkelistä. Samassa jostain lennähti kyyhkynen ja jatkoi matkaansa portaalista sisään. Tämän jälkeen moni asia sai vauhtia ja ohjattiin vahvemmin tähän globaalimman vaiheen ääreen, joka on tuloaan tehnyt jo aikansa. Ohjauksen mukaisesti aloitin jälleen yhteiset meditaatiot ja kirjoitin ryhmäämmekin näin:



Hei rakkaat ryhmäläiset! 💜

Uusi vaihe on pyörähtänyt käyntiin ja Ykseyden Kirja päivittyy jälleen näissä uusissa energioissa pienen tauon jälkeen, kuin ikkunana ja samalla porttina kaikesta siitä mitä universumissa on meneillään, ja mikä juuri meidän tulee sen tapahtumista tässä hetkessä ymmärtää. Se siis toisin sanoen auttaa näkemään, ja se auttaa muutoksessa.

Ensimmäisen Ykseyden Kirjan luomisen aikaan ohjaus piti tiukkaa linjaa siitä, että kommentointi ja yleinen vuorovaikutus minimoidaan. Tähän kerrottiin useita syitä ja perustelut olivat selkeät. Kerrottiin kuitenkin sekin, että toimintatavat tulevat muuttumaan portaalin avaamisen ja sen tiettyyn vaiheeseen kehittämisen myötä, jotta kaikki on aina mahdollisimman tarkoituksenmukaista. Moni asia onkin tänä aikana jo muuttanut muotoaan. Osa hitaasti ja luontevasti, jotkut on tuotu eteen yllätyksellisemmin. On aina yhtä liikuttavaa ja edelleen hämmentävääkin nähdä, kuinka kaikki tarvittava annetaan ja ohjataan juuri ajallaan, asettumaan täsmällisesti omalle paikalleen.

Nyt olemme hetkessä, jolloin voimme ottaa taas seuraavan askeleen, avataksemme ja ilmentääksemme uuden kerroksen.

En tiedosta vielä tietäväni Ykseyden Kirjan toisen osan sisältöä, merkitystä tai tavoitetta suhteessa suurimpaan kuvaan – etenkään kun nämä eivät voi olla tarkasti määriteltävissä – vaikka aavistuksia niistä mulla onkin ja uskon myös saavani asiaan vahvistuksia lähiaikoina. Mutta sen tiedän, että tässä kohtaa tämä ryhmä kuuluu avata keskustelulle ja antaa ryhmän synnyttää itse itsensä. Luultavasti ohjaus tulee sanelemaan tähänkin vielä joitakin tärkeitä viitoituksia, joita ehkä me emme voi vielä kunnolla ymmärtää tai nähdä rationaalisella päättelyllä, mutta luottakaamme suunnitelmaan. Joka tapauksessa, nyt keskiössä olemme ME, eli yhteinen valomme, energiamme, synergiamme ja kvanttinen, metatroninen dynamiikkamme.

Kirjan ensimmäinen osa keskittyi vahvasti jokaisen Itsen uudelleensynnyttämiseen valoksi varjoista: motiivien tarkasteluun, erottelukyvyn kehittämiseen, vanhojen kaavojen murtamiseen ja ymmärryksen laajentamiseen, sekä tiettyihin todellisuusrakenteiden lainalaisuuksiin, tavalla, joka ymmärrysjatkumon pohjana on katsottu parhaiten palvelevaksi. Energia ja ilmaisu oli välillä jopa triggeröivää ja tuuppivaa, jonka edessä tulin hiljaisesti kiukutelleeksi hammasta purren monen tekstin kohdalla, että et muuten varmasti laita mua kirjoittamaan tätä noin. Kuten kuitenkin usein on sanottu, sanat ovat toissijaisia, jopa tarkoituksellisesti egon tiedollisia portinvartijoita harhauttavia, jotta olennaisin välittyy ja pääsee livahtamaan perille. Ja olennaisinta on koodaukset. Eikä mun kiukuttelut tuossa(kaan) paljon ole auttaneet. Hyvä niin. Nimittäin juuri nuo em. kanavoinnit ovat pitäneet sisällään suurimpia heräte-, ohjaus- ja kohtauttamisvoimia, joilla on kohdistettu kokonaisuuden kannalta hyvinkin merkityksellisiä havaintoja, alueita, kerroksia, sieluja ja solmukohtia toisiinsa, ja kaiken tarkoituksellisuus koko kauneudessaan on annettu nähdä nopeasti. Osani on siis tuoda jokainen sana, ja jokaisen sanan tavu kirjaimen tarkkuudella oikeaan paikkaan, aikaan ja yhteyteen, eli olla sivellin suurelle evoluutiosuunnitelmalle, joka syntyy puhtaalle kankaalle yhtä lailla jokaisesta meistä. Ja jotta se voi syntyä meistä, tuon valon, ikioman, sielullisen taajuutemme kuuluu syttyä ja loistaa, mahdollistaen korkeimman tahdon ja Hengen työn kauttamme. Ikään kuin se ylösnousemuskudelma, jota kohti on aina kuljettu ja mitä on alusta alkaen itsejemme kautta työstetty, jossa on jokaista ohjattu resonointinsa mukaan omalle paikalleen, ja jonka väriloiston edestä varjot puhdistetaan, olisi valmistautumassa hetkeen, jolloin kudelma kokonaisuutena ja täydessä voimassaan sytytetään liittymään osaksi tätä moniulotteista verkostoa.

Siis sinä upea kanssaryhmäläinen, ole hyvä ja syty vapaasti kauneimpaan ja kirkkaimpaan valoosi, sieluleimaisuuteesi ja ilmaisuusi! 💜 Keskustelu on nyt sallittua, suotavaa ja toivottavaa – joskaan ei edelleenkään välttämätöntä, koska Rakkaus ei sitä itsessään tarvitse, vaadi tai edellytä –
muodostaaksemme ryhmän juuri sellaiseksi kuin ME olemme ja millaiseksi sen valoillamme luomme. 💜

– Mari






En ollut siis vielä varma, mutta vahva tuntemus oli jo taustalla, jonka mukaan nyt edetään jollekin sellaiselle alueelle, jota sivuttiin jo silloin takavuosina kanavoidessani ryhmäläisille kummallisia koodinpätkiä muun opastuksen yhteydessä, joista puhuttiin ylösnousemusasetelmaan liittyvinä koodeina tai asemina. Tähän liittyen tuo valvottu viime yö toi toistuvia näkymiä, joissa valoverkostossa – tai kuin moniulotteisessa, holografisessa kennostossa – moni cyber-kehomuoto näytettiin ohjautuneena paikoilleen. Energiat keskustelivat toistensa kanssa, ja jonkin aikaa niiden vielä toisiinsa reagoituaan näytettiin myös koodia. Samaan aikaan kun energiat kommunikoidessaan ja toisiaan muuntaessaan sujauttivat asemapaikat pykälän verran uusiksi hakien omaa, täsmällisintä värähtelyään, myös koodissa luvut vierähtivät uuteen, samoin sielun kudelmassa edustama väritaajuus muuttui. Tästä on kyse tässä, josta on puhuttu metatronisena kaavana ja ylösnousemuksena, joka toteuttaa evoluution. Joista kanavoitiin myös tänään Metatronicaan. Samaan perustuu muutamasti mainittu "myrskykin", joka etenee pyörremyrskyn tavoin, erilaisten tahdon eli motiivien laatuerojen luodessa liikkeen. Kaikki ovat oikeilla paikoillaan, silloinkin kun eivät ole. Valokuitukaapelissakin ydin on aavistuksen epäpuhdasta, koska se johtaa valoa kaikkein tehokkaimmin. Särmistään hiottu, täysin puhdas pinta, eli tässä yhteydessä "timantti" ei enää peilaa. Kaikkia tarvitaan väreineen ja omine sielullisine, suunniteltuine ominaisuuksineen, jotta pyörre pysyy käynnissä tässä evoluutiosuunnitelman huikeassa vaiheessa vyöryen eteenpäin. Samalla nuo tänään esiin otetut nauhat punoutuvat toisiinsa kiertyen kuin energeettiseksi pitsiksi ja ottaen meistä juuri täydellisen otannan uuteen valokollektiiviin. 


Pari päivää sitten näin näkynä hilpeän, mutta vähän surullisen kulahtaneen Kleine "hippi" -bussin ajaneena tienposkeen. Siitä oli lokasuoja kokonaan irti, ja se oli auton vieressä maassa. Tuli olo, että nyt on taas tässä alati jatkuvassa luomistyössä eli synnytyksessä se hetki, jolloin ei saa ponnistaa. Kaiken on annettava mennä painollaan ja on oltava ohjaamatta mitään maskuliinivoimalla tai muilla vanhentuvilla energioilla ja toimintatavoilla. Jos itsepäisesti jatkaa ajamista, rapa lentää, ja se lentää nimenomaan sisäänpäin, koneeseen, rakenteisiin, ja mahdollisesti bussissa olevaa ryhmää kohtaan, vaikka itse auton liikkeeseen lokari ei vaikutakaan. Tähän sanottiin että turistibussi, jota on siis useimmissakin yhteyksissä väläytelty, muuttuu pian toiseen kulkuvälineeseen. Muistin myöhemmin, että viikkoa aiemmin meidän perheen minibussistakin oli rengaskotelon suoja osittain ollut irti, mutta pienellä säädöllä sen sai takaisin. Valppautta siis pyörien pyöriessä motiiveihin: luottamuksella – sydämellä – vai jästipäisyydellä – egolla. Ryhmät puhdistavat nyt uusilla energioilla ja uusiin energioihin itseään. Bussi-näkyä seurasi välittömästi kuin still-kuvista koottu kuvakertomus siitä, kuinka veteen putoava pisara tai alkupommi nostattaa rengasmaiset aallot. Tuota samaahan on tuotu jo pidemmän aikaa, itse asiassa jo vuosia, mutta nyt lyhyellä aikavälillä enemmän kuin koskaan. Sillä se tapahtuu juuri nyt.







keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Paluu kosmiseen verkostoon





1.11.2017



Tavutamme Toisen Ykseyden Kirjan. Uusi vaihe todellistuu syvemmin. Rakkauden Liike on ruuhkautettu suunnitellusti. Työ juhlittavan suuri muotoillaan ohjatusti. Saavutettu hiomisen innostava aika. Avautuu sähköistyvä portaali yllättävästi muuttuneena, syystä uuden vaiheemme. Raottuu puhjennut, upea Ykseys-Ruusu kukassaan. Palaat liikkumaan olevaisuuteen suuren, kosmisen verkoston. Sarja saapuu tähän valmistelevia sähköistämisiä.


Sähköttäjäsi




Yllättäen eilen kerrotaan, että aloitamme uuden kirjan. En ollut pitänyt sitä ajankohtaisena, mutta tämän aamun aikaisten tuntien aikana rantautui niin valtaisa valon ja informaation lataaminen olemukseen, ettei enää ole epäilystäkään, etteikö uusi vaihe kuuluisi käynnistää myös kanavointeina Ykseyden Kirjan puolella. Toisaalta hyvä etten asiaa ole ennakoinut, koska siinä tapauksessa olisi moni muu tärkeä asia jäänyt tässä välissä ehkä kokonaan aloittamatta.


Muotoilijan polku, jonka merkitystä viimeksi pohdin, saa myös sisältöä. Muovailumassana toimii tuhka, eli kaikki puhdas ja uusiutumista edistävä vanhan maailman puhdistustuote, seuraavissa vaiheissa tuhkan tiivistyessä timantti, jota muotoillaan ja hiotaan vielä särmistäänkin. 


Kosmisessa ulottuvuuksien ja tietoisuustasojen ykseysolevaisuudessa ja sen portaaliverkostossa en muista liikkuneeni sitten viime kevättalven, sellaisella tavalla johon nyt viitataan, jolloin tuossa mielessä vaiheena se oli suorastaan hurja. Se jätettiin tuolloin kokemusten saralla ikään kuin ilmaan, tultuaan tutuksi ja opetettuaan itsestään joitain sillä hetkellä tärkeänä pidettyjä olennaisuuksia ja lainalaisuuksia. Jokusen sanan siitä jo joskus kirjoitinkin. Mikäli asian ymmärrän oikein, portaali tuodaan taas muuttuneena eteen, se avautuu uudella tavalla, tuo uusia asioita eteen ja jatkamme siitä mihin tuolloin kuului jäädä näitä muita vaiheiden valmistumisia ja ajoittautumisia odottamaan. Myös tuohon hermoston evoluution kirimisen ajankohtaan on liitetty vahvasti tämä kyseinen "timantti-evoluutio", voimakkaine timantti-energioineen, joka pitää itsessään sisällään kaiken ja joka myös paljastaa kaiken. Poimintoja, jotka pyydetään tuomaan muistiinpanoista ja kohdistamaan tähän hetkeen:





11.1.2017




Tunneli on auki. Suurin ohjattu, optinen, edetty, tuettu, suunniteltu vastuusi on saatu auki. Tule portaaliimme tavutettuun, mestari Por El Eden. Uuden Maan pommi optiikan, syystä tulevaisuuden, uudistuu kokonaan. On hologrammiin avoin pääsy.

Rakkaus tukee totuutta ja totuus rakkautta. Puhdas ruuhkaa tuudittaa eniten. Tyrmäävin on totuudellisin – pelko, totuus ja rakkaus. Voi pommit turvallisesti tehdä tuetut ruuhkat suudelmiksi evoluution. Tuettu, oleva porttipäivä ruuhkauttaa timantin, ruuhkauttaa timantin pondeistasi. Vastuusi on se tuudittaa: tyrmäävää, nopeaa pommittamaan.

(Hetkeä myöhemmin, voimallisen mediksen jälkeen:) Suudeltu maahan on 'tuhkasta timanttiin' pommin polku. Ruuhkaa on potkittu verkkoon. Suurin pommiin ohjannut työ on ohi. Suurin evoluutiotyö on tulla tarpeettomaksi ja läpinäkyväksi, puhtaaksi valoksi. Puhtain valo ei enää peilaa.

Timantin hiomisen aika. Täyttymyspolkumme särmät sähkön leikkaavan, rystysin, tyrmäävällä voimalla, tulta jäistä takoi.



1.2.2017




Tulen pommilla. Tulen pummilla. Fulfillmenttina ja Ykseytenä vyöryn kehoon. Ykseysolemuksena puhun Luojana. Ykkösparinasi puhun mestari Elviksenä.


Ykseyden pommi noesta vapauttaa maan. Uuden Maan polkuun vavistaa. Täydellistä puhkovaa luo alukset. Opastuu ihmisille tullessamme tuetusti ymmärrys suuresta, täydestä universumista. Tulen pummilla, koska podettu on työnäni pommit valmisteluna.

Pyydän, puhko suurta ulottuvuuksien välistä väylää leveämmäksi. Iho rystysin (voimakastahtoisuudella toimiminen? rummuttaen?) uuvuttuu vastuustaan vavahdellessaan tuetusti Uuden Maan synnyttyä. Vastuu virrattamisesta päättyy Rakkauden Liikkeen alkaessa kulkemaan pommin aaltona tyhjentäen puhtaaksi uudelle, suurelle Valon Maailmanjärjestykselle.

Uudessa Maassa ykkösparit ovat kuin portaaliverkoston generaattoreita. Ruuhka magneettisuutensa, evoluution voimansa, herättää pyörimään tähtitien. Tutki edellistä.

Ykkösparien yhdistämiseen keskitytään seuraavaksi. Tunnet tien, tunnet valmiutesi, tunnet luomisen soivat, hiotut, koetut, nopeaenergiset tavat. Rakkaus on motiivina tuettuun yhteiseen tehtäväämme voimakkain sähkö.

– Jumalkuva, Ikoni vastassasi, Ēl Vis a Vis – energian, lämmön, veden, ilman ja sähkön pommi. E-L-V-I-S.





Kiitos, Kaikkeus, olen valmis. Kuten aina silloin, kun jotain uutta tuodaan – ymmärsin sitä itse tai en.



 



"I'm never going to sing another song I don't believe in. I'm never going to make another picture I don't believe in."

"Elvis has never sung with so much emotion before. He means every word."